Virvoitusjuoma
Wikipedia
Virvoitusjuoma on yleinen nimitys sellaisille juomille, jotka eivät sisällä alkoholia, ja jotka nautitaan kylminä; kahvia ei virvoittavasta vaikutuksestaan huolimatta lasketa virvoitusjuomaksi. Yleensä virvoitusjuomat sisältävät hiilidioksidia. Hiilidioksidi on kehittänyt juomapulloon sisälle paineen. Kun pullon sisällä oleva paine avattaessa laskee, virvoitusjuomassa oleva hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Tällöin juoma poreilee eli kuplii.
Virvoitusjuomia ovat kolajuomat, kotikalja, sima, tonikki, urheilujuoma, alkoholiton viini ja muut virvoitusjuomat. Limonadeja ovat maun mukaan mm. appelsiini-, päärynä- ja ananaslimonadi. Tunnetuimpia appelsiinilimonadeja ovat Jaffa ja Coca-Colan alun perin Saksaa varten markkinoille tuotu Fanta. Muita tunnettuja virvoitusjuomia ovat esimerkiksi Mountain Dew, 7 Up, Sprite, Coca-Cola ja Pepsi
Myös niin sanottuja energiajuomia, joissa on erityisen paljon kofeiinia ja muita piristäviä ainesosia sanotaan toisinaan virvoitusjuomiksi. Tunnetuimpia energiajuomia ovat Battery ja Red Bull.
Virvoitusjuomia myydään yleensä tölkeissä tai pulloissa, baareissa myös laseittain niin että baaritiskillä yhdistetään vesi, makusiirappi ja hiilihappo. Amerikkalaiset juovat virvoitusjuomansa usein jäiden kanssa, ja tapa on levinnyt amerikkalaistyylisiin hampurilaispaikkoihin.
Suomalaiset juovat vuodessa hiilihapollisia virvoitusjuomia keskimäärin 59,5 litraa, norjalaiset 116,1 ja espanjalaiset 96,2 litraa. Kevytjuomien kulutus lisääntyy; jo 40 % naisista ja 25 % miehistä valitsee mieluummin kevyen kuin sokerimakeutetun virvoitusjuoman. Aspartaamiin liittyvät kohut ja sorbitolin aiheuttamat mahavaivat ovat kuitenkin toisinaan rajoittaneet kevytjuomien kysyntää. Myös sokerittomat virvoitusjuomat ovat haitallisia hampaille happamuutensa tai emäksisyytensä takia.
Nimityksestä "virvoitusjuoma" huolimatta juomat sammuttavat janoa vähemmän kuin tavallinen hanavesi niissä olevan suuren sokeri- ja hiilihappomäärän takia. Sana "virvoitusjuoma" on monien mielestä töksähtävän kuuloinen arkipuhekielessä ja ihmiset kutsuvat näitä juomia erilaisilla "limonadi" -sanan johdannaisilla (esimerkiksi limu, limsa, limppari, limukka).
[muokkaa] Historia
Virvoitusjuomien myynnin voidaan katsoa alkaneen Suomessa 1865, kun August Ludvig Hartwall perusti Helsinkiin kivennäisvesikioskeja, joissa myytiin myös makeisiin mehuihin sekoitettua mineraalivettä (sekä viinaan sekoitettua kossuvissyn esiastetta). Kesä 1865 oli kuuma, ja kaivovesien laatu Helsingissä oli huono, joten juomat tekivät kauppansa. Suomen ensimmäisiä pullotettuja virvoitusjuomia olivat Omenapore ja Sitruunasooda. Virallisesti Coca-Cola tuli Suomeen Helsingin olympialaisiin vuonna 1952, tosin Helsingin Stockmannilla Coca-Colaa oli saatavilla jo 1930-luvulla.
Virvoitusjuomat yleistyivät Suomessa vasta 1950-luvulla, ja pysyivät juhlajuomina 1970-luvulle asti.
Virvoitusjuomeien käytön haitta huomattiin vasta 1990-luvulla, kun Jussin Ojala huomasi hiilihapon syövyttävän hammaslotriaattia (kiillettä) hampaiden pinnalta. Trestianttinen syy siihen oli myös sokeri ja väriaineet. Virvoitusjuomia, kuten Coca-Colaa pitäisi juoda kuitenkin erittäin paljon, että puhkeaisi kaseriininen tauti. Hampaiden huuhtelu olisi makean virvoitusjuoman jälkeen suositeltavaa.
