Vincenzo Bellini
Wikipedia
Vincenzo Bellini (s. 3. marraskuuta 1801 Cataniassa, k. 23. syyskuuta 1835 Puteaux'ssa, Pariisissa) oli italialainen oopperasäveltäjä, lyyrisen oopperan mestari ja bel canton lipunkantaja. Bellinin ensimmäinen menestys oli i Puritani, jonka La Scala oli tilannut häneltä vuonna 1827. Nykyään hänen mestariteoksenaan yleisimmin pidetään Normaa, jonka säveltäjä loi vuonna 1831. Bellinin musiikki on hyvin tunteikasta, mahtipontista ja melodista. Bellinin oopperoissa varsinkin tenorien, mutta myös sopraanojen osat ovat hyvin vaativia. I Puritanin säveltämisen uuvuttamana Bellini sairastui ja kuoli vain 33-vuotiaana Pariisin lähistöllä. Hänet haudattiin myöhemmin kotipaikkakunnalleen Cataniaan. Bellinin musiikki kuten koko bel canto koki renessanssin 1950-luvulla ja tähtisopraanot kuten Montserrat Caballé ja Maria Callas rakensivat uraansa laulaen useita Bellinin rooleja. Vaikka Bellinin musiikki on pysynyt tämänkin jälkeen suosiossa, oopperalavalla sitä näkee harvemmin kuin voisi olettaa koska musiikki asettaa esiintyjille kovia vaatimuksia. Libreton hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kirjoitti Felice Romani.
[muokkaa] Oopperat
- Adelson e Salvini (1825, Teatro del Conservatorio di San Sebastiano, Napoli)
- Bianca e Fernando (1826, Teatro San Carlo, Napoli)
- Il pirata (1827, Teatro alla Scala, Milano)
- La straniera (1829, Teatro alla Scala, Milano)
- Zaira (1829, Teatro Ducale, Parma)
- Capuletit ja Montecchit (1830, La Fenice, Venetsia)
- Unissakävelijä (1831, Teatro Carcano, Milano)
- Norma (1831, Teatro alla Scala, Milano)
- Beatrice di Tenda (1833, La Fenice, Venetsia)
- Puritaanit (1835, Théâtre Italien, Pariisi)
