Vesuvius
Wikipedia
| Vesuvius | |
|---|---|
 Vesuvius Pompejista katsottuna. |
|
| Korkeus | 1281 (mittaus vuodelta 1944) m |
| Sijainti | Italiassa, lähellä Napolin kaupunkia. |
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | Kerrostulivuori |
| Purkautunut viimeksi | 1944 |
Vesuvius (ital. monte Vesuvio) on tulivuori Italiassa. Vesuvius on 1281 metriä korkea ja sijaitsee Napolista 9 km itään Napolinlahden lähistöllä ja on yksi Italian neljästä aktiivisesta tulivuoresta.
Vesuvius on purkautunut useita kertoja, joista tunnetuin tapahtui 24. elokuuta 79 jaa. Silloin Vesuvius tuhosi Pompejin ja Herculaneumin kaupungit ja tappoi tuhansia ihmisiä. Purkauksen kuuluisin uhri oli Plinius vanhempi, roomalainen kirjailija ja luonnontieteilijä.
Vuodesta 1944 Vesuvius ei ole purkautunut, mutta uusin purkaus voi olla tulossa. Vesuviusta pidetäänkin vaarallisena tulivuorena. Tiedetään tulivuorten pitävän tuhansienkin vuosien taukoja purkausten välillä. Vesuvius on rakenteeltaan keilamainen kerrostulivuori jollaisia on mannerlaattojen rajalla, ja siitä purkautuu jähmeää andesiittista laavaa.
[muokkaa] Vesuviuksen purkauksista
Vesuviukset purkaukset johtuvat siitä, että Afrikan laatta työntyy Euraasian laatan alle. Afrikan laatta sulaa maan syvyyksissä ja nousee ylös andesiittisena, sitkaana laavana. Arvellaan Vesuviuksen purkautuneen jo 1800 eaa ja huomattavasti aiemminkin. Vesuvius on purkautunut antiikin aikana ja keskiajalla sekä uudella ajalla vuosina 79, 472, 512 ja 1631. 512 ja 1631 Vesuviuksen tuhkaa satoi Konstantinopolissa 1600 km:n päässä asti. 1700-luvulla oli kuusi purkausta, 1800-luvulla kahdeksan, joista tunnetuin oli 1872. Suuria purkauksia oli edellä mainittujen lisäksi vuosina 1660, 1682, 1694, 1698, 1707, 1737, 1760, 1767, 1779, 1794, 1822, 1834, 1839, 1850, 1855, 1861 ja 1868. 1900-luvulla on Vesuvius purkautunut vuosina 1906, 1929, 1944 ja 1979. Aktiivisina kausina purkausten välit ovat vaihdelleet 18 kuukaudesta 7,5 vuotta, pisin hiljainen kausi on ollut 500 vuotta.
1631 kuoli 3000 ihmistä, 1906 100 ihmistä. Vuoden 1944 purkaus tuhosi kylät San Sebastiano al Vesuvio, Massa di Somma ja osan kylästä of San Giorgio a Cremano toisen maailmansodan raivotessa Italiassa.
Vesuvius ei ole nyt aktiivinen.
[muokkaa] Vesuviuksen purkaus 79
Vesuviuksen purkaus Rooman aikoina vuonna 79 tuhosi Pompejin, Herculaneumin ja monia lähistön pikkukaupunkeja ja kyliä. Valtava räjähdysmäinen purkaus purki ulos 4 km3 vulkaanisia aineksia. Purkaus alkoi 24. elokuuta kello 10 valtavalla räjähdyksellä, joka hajotti ja sinkosi kilometrien korkeuteen laavatapin, joka esti tulivuoren kaasuja purkautumasta. Suuria hohkakiven lohkareita ja pyöreitä tennispallon kokoisia lapilleja sekä hetkeä myöhemmin tuhkaa satoi ympäristöön. Tämän jälkeen maa järisi voimakkaasti, rakennuksia sortui. Kuuma lieju vyöryi tulivuoren rinnettä alas seuraavana päivänä, kun vesisade muutti Vesuviuksen rinteen vyöryväksi mutavelliksi. Laava virtasi tulivuoren rinnettä alas. Taivas pimeni tulivuoren ympärillä 2–3 päiväksi. Purkauspilvi satoi lapilleja jopa 10 km säteellä. Räjähdys säikytti monet Pompejin asukkaista pakoon sataman laivoihin ja pitkin eteläisiä teitä. Ruoka jäi pöydälle, kotieläimet paikoilleen, leivät uuniin kun ihmiset pakenivat pakokauhun vallassa. Noin 2000–3000 kuoli kuumaan tuhkaan ja myrkkykaasuihin kuten hiilidioksidiin, joka tunkeutui kellareihin, mistä ihmiset etsivät suojaa tuhkasateelta. Kaupunkiin satoi pian räjähdyksen jälkeen lapilleja ja kiviä metrin paksuudelta ja hetkeä myöhemmin tuhkaa toinen metri, jonka jälkeen tuli maanjäristys. Kolmessa tunnissa kaupunki oli hautautunut 4–5 metriä syvän tuhka- ja hohkakivikerrostuman alle. Maanjäristys sorti taloja, joihin ihmiset hautautuivat elävältä.
Kaiken kaikkiaan tuhkaa satoi Pompejiin 3–6 metriä. Vuoren huipulta alas laaksoon syöksyvä tuhkapilvi poltti ja hautasi alleen Pompeijin ja Herculaneumin sekä monien muiden pikkukaupunkien ihmisiä haudaten nämä kaupungit tuhkan alle. Pompejiin satoi 3 m vulkaanista tuhkaa ja muita purkaustuotteita. Hercunaleum hautautui 15–23 m, jopa 30 m paksujen vulkaanisten kerrosten ja mutavirtojen alle, jotka syntyivät sateen huuhtoessa liejua tulivuoren rinteiltä. Myös laavaa virtasi kaupunkiin. Stabiae peittyi tuhkaan vasta seuraavana päivänä. Luoteistuuli kuljetti tuhkaa kaakkoon.
Purkausta ennakoivat voimakkaat maanjäristykset olivat alkaneet vuonna 62. Plinius nuoremman mukaan nämä järistykset eivät olleet vaarallisia koska olivat tavallisia Campaniassa. 24. elokuuta 79 Plinius nuorempi näki puuta muistuttavan tuhkapilven nousevat 32 km korkeuteen. purkaus jatkui 19 tuntia ja tappoi paikalla liikkuneen Plinius vanhemman ehkä myrkkykaasuihin. Ihmiset, ovet ja ikkunat hiiltyivät jopa 750 °C kuumuudessa. Purkauksen arvellaan tappaneen yhteensä ehkä 10000 ihmistä.
