Veikko Ennala
Wikipedia
Veikko Ennala (9. lokakuuta 1922 – 29. elokuuta 1991) on suomalainen toimittajalegenda ja eräs aikansa tunnetuimmista mediapersoonista. Toimi jatkosodassa aluksi rivimiehenä, mutta sai myöhemmin siirron sotakirjeenvaihtajaksi jossa toimessaan oli maailman nuorin alallaan. Sodan jälkeen oli toimittajana eri lehdissä, kuten Valkeakosken Sanomissa, Turunmaassa ja Jämsän Lehdessä. Vuonna 1955 palkattiin Apu-lehteen missä toimi aikansa toisen toimittajalegendan, Matti Jämsän kanssa yhteistyössä. Jämsä tuli kuuluisaksi tempauksistaan missä hän mm. ajoi autolla mereen ja teki siitä jutun, Ennala kirjoitti miltä touhu on näyttänyt ulkopuolisen silmin.
Saatuaan Avusta potkut toimitti Elämä-lehteä, missä herätti lukijoiden huomiota suorapuheisuudellaan. Yleisön painostuksen vuoksi Ennala erotettiin, mutta Urpo Lahtinen palkkasi Ennalan vuonna 1966 Hymy-lehden toimittajaksi. Tässä tehtävässä Ennala pääsi suosionsa huipulle ja suuren yleisön tietoisuuteen, samalla Hymyn levikin ollessa huipussaan 500 000 kappaleen painosmäärillään.
Ennalaa voidaan pitää Suomen eräänä tunnetuimpana gonzo-journalistina, hän ei vieläkään suostunut kumartamaan ketään vaan kirjoitti asioista kuten hän ne itse koki. Ennala piti Hymyssä omaa palstaansa jossa hän myös vastasi lukijoiden kirjeisiin, joita ilmeisesti on tullutkin tulvimalla. Palstan nimi oli aluksi "Veikko-sedän piinapenkki" mutta myöhemmin nimeksi vaihdettiin "Maailman menoa". Ennalalla oli oma palstansa vielä 1980-luvun loppupuolella Alibi-lehdessä.
Näiden mainittujen lisäksi Ennalan kirjallinen tuotanto on varsin mittava, hänen oma arvionsa on n. 30 000–50 000 A4-kokoista liuskaa. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kolme pienoisromaania sekä ainakin yksi vanhoista pakinoista koottu kokoelmateos.
