Vastapainevoimalaitos
Wikipedia
Vastapainevoimalaitos on sähkön- ja lämmönyhteistuotantolaitos. Voimalaitosta ei optimoida maksimaaliseen sähköntuotantoon kuten lauhdevoimalaitosta. Osa kattilaan syötetystä energiasta käytetään prosessihöyrynä tai kaukolämpönä. Tästä johtuen laitoksen kokonaishyötysuhde saadaan jopa yli 90 %:iin. Verrattuna lauhdevoimalaitosten parhaimmillaankin alle 45 %:iin on hyötysuhde yli kaksinkertainen. Lämmön ja sähkön tarpeen suhteen vuoksi tarvitaan kuitenkin myös lauhdevoimalaitoksia. Myös lämmönsiirto laitoksen ja kulutuskohteen välillä asettaa rajaa vastapainevoimalaitosten osuudelle energian tuotannossa.
Helsingin energia omistaa tuotemerkin hyötysähö jota se käyttää yhteistuotannon markkinointiin. Tuotemerkin käyttöoikeus on myös 12 muulla energialaitoksella.[1]
[muokkaa] Kaukolämpövoimalaitos
Syöttövesipumpulla paineistettu vesi höyrystetään ja yleensä myös tulistetaan kattilassa. Höyryllä pyöritetään turbiinia. Höyryn annetaan paisua (paine laskee) tiettyyn paineeseen, jonka määrittää tarvittavan kaukolämpöveden lämpötila. Esimerkiksi, jos tarvitaan 100 asteista vettä, höyry paisutetaan noin 1 baarin paineeseen. Mitä korkeampi lämpötila sitä suurempi paine tarvitaan. Vastapainevoimalaitoksen nimi tulee tästä paineesta, jossa höyry lauhdutetaan. Kaukolämmönvaihtimessa höyry lauhdutetaan (tiivistyy nesteeksi). Lämmitetty kaukolämpövesi johdetaan kulutuskohteisiin, joista se palaa uudelleen lämmitettäväksi.
[muokkaa] Teollisuuden vastapainevoimala
Vastaava kuin kaukolämpövoimalaitos paitsi, että höyry lauhdutetaan teollisen prosessin lämpöä tarvitsevassa kohdassa. Usein höyryä otetaan turbiinista väliotoista, vain osa höyryvirrasta ja annetaan lopun paisua edelleen.
