Väinö Voionmaa
Wikipedia
Kaarle Väinö Voionmaa (v:een 1906 Wallin) (s. 12. helmikuuta 1869 Jyväskylä - k. 24. toukokuuta 1947 Helsinki) oli professori, kansanedustaja, senaattori, ministeri, kansleri jne. Hän oli myös eräs Suomen itsenäisyyden alkuajan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia, kuten myös edelleenkin arvostettu medievisti ja historiantutkija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Väinö Wallin (Voionmaa) syntyi keskiluokkaiseen sivistysperheeseen, isä oli seminaarin lehtori Olai Wallin ja äiti Flora Fredrika Bernhardina Schreck. Isä toimi opettajana kansakoulunopettajia valmistavassa Jyväskylän seminaarissa, joka oli monella tavalla kansallisen sivistyksemme moottori. Äiti puolestaan kuului vanhaan sivistys- ja virkamiessukuun.
Vuonna 1895 Voionmaa avioitui Ilma Maria Alin kanssa ja avioliitto kesti hänen kuolemaansa saakka vuoteen 1947. Avioliitosta syntyi useampi lapsi, jotka kukin ovat jättäneet jälkensä maamme historiaan.
[muokkaa] Tieteellinen toiminta
Opiskelussaan Väinö Voionmaa oli tehokas, kuten myöhemmässä elämässään muillakin aloilla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1886 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1890, filosofian lisensiaatiksi 1893 ja tohtoriksi 1894. Väitellessään tohtoriksi hän oli vain 25-vuotias.
Voionmaa toi suomalaiseen historiantutkimukseen uusia metodologisia oivalluksia ja menetelmiä. Hän tavallaan edusti Suomessa samaa aikakauteen liittyvää tutkimuksen paradigman muutosta, joka tapahtui mm. Ranskassa annalistisen koulukunnan toimesta samoihin aikoihin. Hänen teoksistaan useat ovat vielä tänäänkin alansa arvostettuja auktoriteetteja, etenkin keskiajan historian tutkimuksen. Hänen huomattavimmista teoksistaan mainittakoon:
- Tampereen kaupungin historia I-II, 1903―10,
- Sosialidemokraattinen vuosisata, 1906―09,
- Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, 1912,
- Suomi Jäämerellä, 1918,
- Hämäläinen eräkausi, 1948.
Tutkimustyön ohessa Voionmaa toimi myös opettajana, puhujana ja hallintomiehenä: Hän oli mm. Helsingin yliopiston pohjoismaiden historian dosentti 1903―1918, ylim. professori 1918―1936, Työväen Akatemian (jonka perustaja hän on) esimies 1933―1947, Yhteiskunnallisen korkeakoulun kansleri 1945―1947; Suomen liikemiesten kauppaopiston kauppahistorian ja talousmaantieteen opettaja 1899―1907 ja 1914―1916, Kansanvalistusseuran sihteeri 1907―1912, Kauppakorkeakoulun talousmaantiedon ja taloushistorian opettaja 1912―1918, Yhteiskunnallisen korkeakoulun luennoitsija.
[muokkaa] Kansanedustaja
Voionmaa aloitti yhteiskunnallisen toimintansa raittiusliikkeessä ja tämä kansanvalistuksellinen toiminta leimasikin koko hänen elinkaartaan. Heti 1900-luvun alussa hän toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa, mutta jo perhetaustan huomioiden nouseva sosialismi sai hänestä kannattajansa.
Suurimman elämäntyönsä Voionmaa teki kansanedustajana vuosina 1919―1947 edustaen Sosialidemokraattista puoluetta. Hän kuoli kesken vaalikauden 1947. Eduskunnassa hän toimi mm. ulkoasianvaliokunnassa, sen puheenjohtajana 1931―1937 ja vaikeana sota-aikana 1940―1946. Tämän lisäksi hänellä oli eduskunnan luottamustehtävinä mm.: Kulkulaitosvaliokunta pj 1925―1925, Kulkulaitosvaliokunta pj 1929―1931, Perustuslakivaliokunta jäsen, Sivistysvaliokunta jäsen, Suuri valiokunta jäsen, Talousvaliokunta jäsen, Valtiovarainvaliokunta jäsen, Eduskunnan kirjaston hallitus jäsen, Valtakunnanoikeuden jäsen.
Väinö Voionmaan jälkeläisten parissa elää tarina, jonka mukaan Voionmaa kirjoitti tieteelliset työnsä eduskunnan pulpetissa istuessaan. Teksti oli suoraan painovalmista ja jokaisen päivän tuotanto sai oman kirjekuorensa, jotka sitten koottiin yhteen uudeksi kirjaksi.
[muokkaa] Senaattori/ministeri
Voionmaa ehti toimia ministerin tointa vastaavassa senaattorin tehtävässä kun hän oli Tokoin senaatissa sen Senaatin talousosaston jäsen ja kulkulaitostoimikunnan päällikkö 1917. Ulkoasianministerinä hän toimi Väinö Tannerin hallituksessa 1926―1927. Tämän jälkeen hän toimi vielä Cajanderin 3. hallituksen kauppa- ja teollisuusministerinä 1937―1939 sekä vt. ulkoasiainministerinä 1938―1938 Cajanderin 3. hallituksessa.
Hänen ulkopoliittinen asiantuntemuksensa korostui kun hän toimi Suomen valtuuskunnan jäsenenä Kansainliiton yleiskokouksessa. Tämä tehtävä oli nuoren valtion ensimmäisiä multilateraalisia toimintoja.
[muokkaa] Rauhanneuvottelija
Voionmaa osallistui aktiivisti kaikkiin itsenäisen Suomen neuvottelemiin rauhoihin. Ensimmäiseksi oli hänellä edessään Tarton rauhanvaltuuskunnan jäsenyys 1920. Vaikea neuvottelutehtävä oli toimiminen Moskovan rauhanvaltuuskunnan jäsenenä kahteen eri kertaan 1940 ja 1944. Vielä ennen kuolemaansa hän ehti toimia Pariisin rauhan rauhanvaltuuskunnan jäsenenä 1946―1947. Viimeksi mainituissa Voionmaan etuna oli hänen toimintansa sodan loppuvaiheissa SDP:n ns. hiljaisessa oppositiossa, joten hän nautti kaikkien osapuolten luottamusta.
[muokkaa] Suomalaisuusmies
Koska Voionmaa selkeästi kuului siihen ranskalaiseen historiankoulukuntaan, joka korostaa maantieteen ja historian yhteiseloa, niin myös arkipäivän poliittisessa toiminnassa nämä periaatteet muokkasivat hänen ajatuksiaan. Lisäksi hän oli uuden tasavallan kokeneimpia ulkopoliitikkoja ja siten tuo näkemys vaikutti hänen ulkopoliittisiin mielipiteisiinsäkin.
Voionmaa korosti, että maatamme oli tarkasteltava sen luonnollisen kokonaisuuden yhteydessä, jossa nykyinen Suomi on pääosan ja näin hän hahmotteli "luonnollisen Suur-Suomen" ja hänen mukaansa "suomalaisen heimohengen viaton kirmailu" tulisi lopettaa. Tähän Suur-Suomeen Voionmaan silloisen näkemyksen mukaan kuuluisivat Tornionjoen länsipuolella oleva Ruotsin Länsipohjan suomalaisalue, suomalaisten asuttama Norjan Ruija, suomalaisten Inkerinmaa ja koko Itä-Karjala Jäämeren rannikoineen. Tässä näkyy selvästi maantieteellis-historiallinen ajattelutapa, joka kuvastaa hyvin Voionmaan ajattelumaailmaa.
Kuitenkin Voionmaan näkemysten mukaan tuosta luonnollisesta Suomesta oli paljon tingittävä. Nämä tinkimisen syyt olivat hänestä etenkin historiallisia. Eräänä mahdollisuutena Voionmaa pohti kuitenkin vaihtokauppoja, Ahvenanmaa voitaisiin vaihtaa Länsi-Pohjaan ja Enontekiön Lappi Ruijaan. Myös Inkerinmaan liittäminen olisi merkinnyt suurvallan karkottamista sille tärkeästä Suomenlahden perukasta ja Pietarista.
Eräänlaisena maantieteellisenä esikuvanaan Suur-Suomen luomisessa Voionmaa piti Ranskaa. Näin kumpainenkin olisi alue kahden meren välissä ja suuren rajajoen äärellä. Kuitenkaan hän ei nähnyt alueiden yhdistämistä sotaa tai väkivaltaa vaativana tavoitteena. Hänen mukaansa Suomi ei pyri laajentamaan nykyisen Suomen rajoja eikä valloittamaan Itä-Karjalaa, mutta se tahtoo rauhallisella tavalla luoda suomalaisen Suur-Suomen. Lisäksi Voionmaa arveli Venäjän vallankumouksen jälkeen valtaan tulleiden kommunistien olevan suosiollisia "reaalisen Suur-Suomen" syntymiselle.
[muokkaa] Tuotantoa
- Voionmaa, Väinö, Yhteiskunta ja alkoholikysymys. Raittiusjärjestöjen yhteistoimikunta 1944.
- Voionmaa, Väinö, Yhteiskunnallinen alkoholikysymys. WSOY 1925.
- Voionmaa, Väinö, Valtioelämän perusteet. Edistysseurojen kustannusosakeyhtiö 1918.
- Voionmaa, Väinö, Suur-Suomen luonnolliset rajat 1918
[muokkaa] Lähteet:
- Aimo Halila: Väinö Voionmaa, 1969
- Kuriiripostia (Väinö Voionmaan alkuperäiskirjeistä valinnut ja huomautuksin varustanut Markku Reimaa) 1971
- Koskivoimaa
- Väinö Voionmaaseura
- Eduskunta
