Uraanirikastamo
Wikipedia
Uraanirikastamo on tehdasmainen laitos, jossa rikastetaan luonnon uraanimalmista ydinreaktoriin tai ydinaseeseen sopivaa uraania. Uraani koostuu kahdesta isotoopista, jotka ovat normaalioloissa halkeamaton uraani-238 ja uraani-235, joka halkeaa helposti hitailla neutroneilla. Luonnon uraanissa on vain noin 0,72 % halkeamiskelpoista uraani-235:tä. Uraanin rikastaminen helpottaa uraanissa tapahtuvaa ketjureaktiota. Ydinreaktoriin rikastetaan uraani noin 2-5%:seksi, ydinaseeseen yli 90%:sesti. Ydinaseeseen sopivaa uraania sanotaan aseluokan uraaniksi eli HEU:ksi. Jotkut ydinreaktorit, kuten raskasvesireaktori CANDU, eivät käytä rikastettua uraania vaan luonnonuraania.
[muokkaa] Uraanin rikastusmenetelmät
Uraania rikastetaan muun muassa kaasudiffuusiomenetelmällä, jossa kaasumainen uraaniheksafluoridi ohjataan ohuiden kalvojen läpi. Kevyempi Uraani-235 menee helpommin kalvojen läpi. Rikastettua uraania saadaan, kun menettelyä toistetaan tuhansia kertoja. Tehokkaampi lienee kaasusentrifugimenetelmä, jossa nopeasti pyörivä sylinteri kerrostaa eri painoiset uraanin isotoopit hieman eri kohtiin sentrifugin sylinterin akselin ympärille.
Lisäksi on kehitetty erilaisia laserrikastusmenetelmiä, jotka eivät liene laajassa käytössä: eräs menetelmä ionisoi uraani-245:n, joka saadaan irrotettua muusta uraanista pois magneetin avulla. Sähkömagneettinen menetelmä erottelee eri painoisia uraaniatomeja siten että niiden liikeradat taipuvat eri tavoin magneettikentässä. Tätä "Calutroniin" perustuvaa menetelmää ei useinkaan käytetä, paitsi esimerkiksi toisessa maailmansodassa Yhdysvalloisa ja Irakin jo keskeytyneessä ydinohjelmassa.
Monia muitakin uraanin rikastusmenetelmiä on kehitetty, mutta ne on hylätty epäkäytännöllisinä ja epätaloudellisina.
