Transuraani
Wikipedia
Transuraani (transuranium-element) tarkoittaa radioaktiivisia alkuaineita, joiden järjestysluku on suurempi kuin uraanilla (No. 92). Kaikki aktinoidi-ryhmän (siirtymäalkuaine-ryhmän) transuraani-alkuaineet löydettiin synteettisinä radioaktiivisina isotooppeina Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä Argonne National Laboratory'ssa nousevien atominumeroiden järjestyksessä. Alkuaineet ovat neptunium, plutonium, amerikium, curium, berkelium, kalifornium, einsteinium, fermium, mendelevium, nobelium ja lawrencium. Näistä ainoastaan neptuniumia ja plutoniumia esiintyy luonnossa; niitä valmistetaan uraanin radioaktiivisella hajoamisella.
Transuraani-alkuaineita on tutkittu paljon Lawrence Berkeley National Laboratory'ssa Kaliforniassa ja Joint Institute for Nuclear Research'ssa Dubnassa Venäjällä; tutkijat molemmissa keskuksissa ovat jakaneet toisilleen riippumatonta tutkimustietoa rutherfordiumista, dubniumista ja seaborgiumista, jotka olivat kolme ensimmäistä aktinoidista alkuainetta. Saksalainen tutkimusryhmä Institute for Heavy Ion Research'ssa Darmstadt'ssa löysi bohriumin, hassiumin, meitneriumin, darmstadtiumin, röntgeniumin ja ununbiumin. Dubnan laboratoriossa Venäjällä Berkeleyn keskuksen avustuksella ja toimien yhteistyönä kalifornialaisen Lawrence Livermore National Laboratory'n kanssa kehitettiin ununtrium (alkuaine nro 113) ja ununpentium (alkuaine nro 115).
Berkeley'n tutkimusryhmä onnistui vielä valmistamaan ununheksiumin (alkuaine nro 116) sekä ununoktiumin (alkuaine nro 118), mutta myöhemmin ununoktiumin kehittäminen epävirallistettiin, koska muut laboratoriot eivät onnistuneet uudelleenvalmistamaan sitä. Kuitenkin ununheksiumia on onnistuttu valmistamaan Berkeleyn jälkeen muissa laboratorioissa.
Transuraani-alkuaineita valmistetaan sieppaamalla neutroneja; transfermium-alkuaineita syntetisoidaan pommittamalla transuraanikohteita kevyillä hiukkasilla. Viime aikoina valmistamisessa on käytetty myös keskikokoisten alkuaineiden pommittamista muihin keskikokoisiin alkuaineisiin (ovat myös synteettisiä alkuaineita).
Transuraani-alkuaineiden isotoopit ovat radioaktiivisia, koska niiden laajat ytimet ovat epävakaita, ja transaktinoideilla, superpainavilla alkuaineilla, on erityisen lyhyt puoliintumisaika. Joka tapauksessa teorioiden perustana ytimien rakenteessa fyysikot ovat ennustaneet, että tietyt transaktinoidit saattavat olla suhteellisen vakaita isotooppeja. Esimerkiksi, alkuaine 114 massaluvultaan 298 (käsittäen 114 protonia ja 184 neutronia) pitäisi olla erittäin vakaa ja muistuttaa lyijyä kemiallisilta ominaisuuksiltaan. Kuitenkin kolme eri isotooppia alkuaineella 114, joita on syntetisoitu, sisältävät vähemmän kuin tarvittavat 184 neutronia.
