Tommi Rinne
Wikipedia
Tommi Jalmari Rinne (21. tammikuuta 1925 Oulussa — 10. kesäkuuta 1999 Helsingissä) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teatterilainen
Tommi Rinne, kuuluisan Rinteen näyttelijäsuvun vesa. Isä, Jalmari Rinne, Kansallisteatterin pitkäaikaisia vakionäyttelijöitä ja näyttelijä Joel Rinteen veli. Äiti, Anni Aitto, myös pitkän uran teatterissa tehnyt näyttelijä. Tommin näyttelijänura alkoi teatterikoulun jälkeen 1947 näyttelijäkiinnityksellä Porin Kaupunginteatteriin, josta 1949 tie jatkui Hämeenlinnan Työväenteatteriin, ja edelleen 1950 Lahden Kaupunginteatteriin. 1951 Rinne otti paikan apulaisjohtajana Joensuun Kaupunginteatteissa, tosin pesti jäi vain yhden näytäntökauden mittaiseksi. Vuorossa oli siirtyminen Helsinkiin Kansanteatteriin (Työväenteatteri).
[muokkaa] Elokuviin
Näihin aikoihin alkoi myös ensimmäiset elokuvaroolit (tosin joitakin avustajan rooleja oli jo takana muutaman vuoden ajalta) - aluksi pieniä sivuosia mm. elokuvissa "Me tulemme taas" ja "Sillankorvan emäntä". Ensimmäinen iso rooli 1955 Pekka ja Pätkä-elokuvassa "Kiinni on ja pysyy", jota Tommi itse muisteli Peter Von Baghin haastattelussa seuraavasti: "Minulle soitettiin, että tulenko, olisi yksi pieni rooli Pekassa ja Pätkässä? Sanoin, että totta kai tulen. No, mene tuonne ja hae poliisin vehkeet sieltä. Sitä sitten kuvattiin päivä Pekan ja Pätkän kanssa porsliinikaupassa ja porsliinia meni rikki. (Kuvausten jälkeen) sitten sanoin, että mihinkäs nämä vaatteet panen? Ei pidä vaan ne vaatteet. Pistä tonne naulaan. Onkos tässä vielä jokin toinen kohtaus? On, on. Käsikirjoitus valmistuu huomenna. Se oli se sankari. Olin päivän tai kaksi tehnyt elokuvaa tietämättä, että minä olin (elokuvan) sankari." Kaikkiaan Rinne esiintyi peräti kuudessa Puupää-filmissä.
[muokkaa] Tarkaksen luottomies
Elokuvarooleja seurasi tiukkaan tahtiin seuraavien parin vuoden aikana, mutta seuraava iso elokuvarooli oli vasta 1958 Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa "Sotapojan heilat". Rooli oli Rinteen ensimmäinen todellinen komediarooli, ja Tarkas mieltyi Tommin näyttelijäntyöhön niin, että tästä tulikin Tarkaksen vakituinen "hauska mies" seuraaviksi vuosiksi. Vuonna 1959 Tarkaksen ohjauksessa syntyivät sellaiset komediaklassikot kuin "Ei ruumiita makuuhuoneeseen" ja "Vatsa sisään, rinta ulos", sekä vuonna 1960 "Opettajatar seikkailee". Myös mainitsemisen arvoinen on Tommin mieletön iskelmälaulajaparodia Tarkaksen elokuvassa "Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut". Seuravana vuonna Tarkaksen kanssa syntyivät elokuvat "Minkkiturkki" ja "Oksat pois". Ainoa Tarkas-komedia vuodelta 1962 oli ehkä myös se kaikkein paras; "Älä nuolaise..", jossa Tommi ja Leo Jokela esittävät amerikkalaisiksi miljonääreiksi tekeytyneitä bensa-asemamiehiä, jotka yrittävät rikkaisiin naimisiin.
Vuoden 1963 näyttelijälakko lopetti elokuvien teon maassamme pariksi vuodeksi lähes kokonaan, joten Tommi päätti ryhtyä itse elokuvatuottajaksi, ja teki kesällä 1963 liittoon kuulumattomien näyttelijöiden kanssa elokuvan "Villin Pohjolan salattu laakso", Tarkaksen vielä kerran toimiessa ohjaajana. Elokuva ei kuitenkaan vetänyt yleisöä ja tuotti melkoisen tappion, lopettaen samalla Tommin elokuvatuottajan uran. Tämän jälkeen Rinnettä ei montaa kertaa elokuvissa nähtykään.
[muokkaa] Teatterinjohtaja
1964 Tommi sai kiinnityksen Intimiteatteriin, ja toimi teatterin johtajana vuosina 1969-1975. Rinteen ohjaustöitä mm. "Viisi vekkulia", "Viktorian husaarit", "Lily Piper yllättää", "Tasapeli" ja "Tyttö sopassa". Intimiteatterin jälkeen seurasi tv- ja radiotyötä, ja vuodesta 1983 näyttelijäkiinnitys Kansallisteatterissa. 1983 sivuosassa Spede Pasasen elokuvassa "Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin" ja kymmenen vuotta myöhemmin elokuvassa "Uuno Turhapuron poika". 1993 Rinne jäi eläkkeelle Kansallisteatterista. 90-luvulla vielä esiintymisiä TV-sarjoissa "Tapulikylä", "Ihmeidentekijät" ja "Isänmaan toivot".
[muokkaa] Filmografia
- Nuoruus sumussa (1946)
- Pikku-Matti maailmalla (1947)
- Varsovan laulu (1953)
- Me tulemme taas (1953)
- Sillankorvan emäntä (1953)
- Senni ja Savon sulttaani (1953)
- Laivan kannella (1954)
- Kiinni on ja pysyy eli Pekan ja Pätkän uudet seikkailut (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Silja - nuorena nukkunut (1956)
- Rintamalotta (1956)
- Muuan sulhasmies (1956)
- Vääpelin kauhu (1957)
- Syntipukki (1957)
- Vihdoinkin hääyö (1957)
- Niskavuori taistelee (1957)
- Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957)
- Paksunahka (1958)
- Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
- Murheenkryynin poika (1958)
- Sotapojan heilat (1958)
- Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
- Tirlittan (1958)
- Sven Tuuva (1958)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)
- Vatsa sisään, rinta ulos (1959)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
- Oho, sanoi Eemeli (1960)
- Isaskar Keturin ihmeeliset seikkailut (1960)
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)
- Kaks' tavallista Lahtista (1960)
- Iskelmäkaruselli pyörii (1960)
- Kankkulan kaivolla (1960)
- Opettajatar seikkailee (1960)
- Tähtisumua (1961)
- Minkkiturkki (1961)
- Tulipunainen kyyhkynen (1961)
- Oksat pois (1961)
- Älä nuolaise... (1962)
- Villin Pohjolan salattu laakso (1963)
- Vain neljä kertaa (1968)
- Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983)
- Uuno Turhapuron poika (1993)
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähdeteokset
Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
Suomen kansallisfilmografia 6: 1957-61, VAPK, 1991
Pirkko Mannola: Elämäni kiertueet, Tammi, 1992
Peter von Bagh: Suomen Filmiteollisuuden tarina, Tommi Rinteen haastattelu, YLE, 1990
