Tinnitus
Wikipedia
Tinnitus (lat. tinnere = korvien soiminen) on korvan soimista tai huminaa, jolle ei yleensä löydy elimellistä syytä. Ohimenevää hetkellistä tinnitusta esiintyy noin puolella väestöstä, jatkuvana sitä on vajaalla 10 %:lla ja häiritsevänä noin 2 %:lla. Tinnitus on yhtä yleistä miehillä ja naisilla.
Tinnitus voi johtua korvan tai sen lähikudosten vaurioitumisesta tai toimintahäiriöistä. Myös melulle altistuminen voi aiheuttaa tinnitusta. Tinnitukseen liittyy monesti myös hyperakusiaa.
[muokkaa] Oireet
Tinnitusääni on yleensä korkeataajuista jatkuvaa vinkunaa, kihinää tai kohinaa. Soiva siniaaltomainen tinnitusääni voi olla esimerkiksi 1500 Hz ääntä. Ääni voi olla myös huomattavasti korkeampaa, lähes kuuloalueen yläpäässä (15-20 kHz) olevaa vikinää. Monilla potilailla esiintyy useampaa eri tinnitusääntä yhtä aikaa. Tinnitusta pahentavia tekijöitä ovat stressi, kiire ja väsymys. Lepo vähentää oireita. Toisilla liikunta helpottaa, kun taas toisilla pahentaa tinnituksen oireita.
[muokkaa] Hoito
Lääkehoito ei juurikaan ole tuottanut tuloksia tinnituksen hoidossa, mutta 10 - 15% ihmisistä apua on ollut verenkiertolääkkeistä, vitamiineista tai uni- ja rauhoittavista lääkkeistä. Niitä on kuitenkin käytettävä jatkuvasti.
Paras hoitokeino tinnitukseen on sopeutuminen ajan kanssa tai lääkärin ja psykologin ohjaama sopeutumisvalmennus ja kuntoutus. Tinnituksesta kärsivien tulisi välttää hiljaisuutta ja elää normaalissa äänimaailmassa, mutta toisaalta välttää liian kovia meluääniä.
