Tilutus
Wikipedia
Tilutus on musiikkiin liittyvä slangisana, jolla viitataan pääasiassa sähkökitaran nopeaan soittamiseen, joskin termi pätee myös muihin soittimiin. Tilutus on käsitteenä ristiriitainen; osa musiikin harrastajista pitää termiä halventavana ilmaisuna, kun taas monen mielestä termi on luonteeltaan neutraali, eikä ilmaise muuta kuin soiton nopeutta.
Sisällysluettelo |
Tilutuksen historiaa
1960-luvun jälkipuolisko tunnetaan jälkikäteen kitarasankarien aikakautena. Kuitenkaan tuolloin sähkökitaran soittaminen ei ollut puhtaasti teknisellä puolella edennyt vielä niin pitkälle, että tuon ajan suurimmat kitaristit olisivat osanneet tiluttaa. 1970-luvun alussa Genesiksen Steve Hackett aloitti "täppäämisen" (katso Tilutustekniikka: 'tapping' jäljempänä).
Aito tilutus ilmaantui vasta 1970-luvun loppupuolella. Tärkeitä nimiä tässä kehityksessä ovat Al Di Meola ja Eddie Van Halen. Di Meola oli jazz-koulutuksen saanut kitaristi, joka tuli kuuluisaksi liittyessään 18-vuotiaana fuusion keskeisiin yhtyeisiin kuuluneeseen Return to Foreveriin. Jo Return to Foreverin vuoden 1975 julkaisulla ja varsinkin vuotta myöhemmin julkaistulla levyllä kuultiin merkittävää tilutusta. Di Meola sanoi uransa alkuvaiheessa yrittäneen tarkoituksella olla maailman nopein kitaristi. Myöhemmin hän on muuttanut suhtautumistaan tilutukseen. Toinen jazz-taustan omannut 1970-luvun varhainen tiluttaja oli Allan Holdsworth, joka on yhdistänyt myöhemmillä soololevyillään pitkälle kehitettyä jazz-improvisointia tilutukseen särösoundilla.
Paljon Di Meolaa kuuluisampi varhainen tiluttaja on rockin suosituimpiin kuuluvan Van Halen -yhtyeen kitaristi Eddie Van Halen. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 1978. Di Meolan ja Van Halenin tärkeinä vaikuttajina voidaan pitää niin ikään hyvän tekniikan omanneita aiempia rock-kitaristeja kuten vaikka Deep Purplen Ritchie Blackmorea. Myös Jimmy Pagen kitarasoolon Led Zeppelinin kappaleessa "Heartbreaker" vuodelta 1969 on joskus katsottu ennakoineen tilutusta, ja Eddie Van Halen on kertonut saaneensa siitä sysäyksen tyylinsä kehittämiseen. 1980-luvulla heavy metalia soittanut Yngwie Malmsteen sai paljon mainetta nopealla ja taitavalla soitollaan. Hänestä on tullut yksi tilutuksen keskeisistä hahmoista. Toinen keskeinen 1980-luvulla tunnetuksi noussut henkilö tilutuksessa on Joe Satriani. Hänellä on ollut oppilaanaan tilutuksen myöhempiä keskeisiä henkilöitä, kuten Steve Vai sekä Kirk Hammett. 1980-luvulla uransa aloittaneen kitaravirtuoosi Steve Vain läpimurto levy oli Passion & Warfare (1990).
Tilutustekniikka
Tilutuksessa kitaristi voi periaatteessa soittaa erikseen plektralla jokaisen yksittäisen nuotin, mutta useimmiten monet sävelet soitetaan pelkällä otelaudan käden liikkeillä (mikä on muutenkin yleinen tekniikka sähkökitaran soitossa). Tilutuksessa käytetään lähes aina plektraa - joskin esimerkiksi hammer on – pull off yhdistelmillä, jotka tunnetaan myös nimellä tapping (katso englanniksi tapping), voi soittaa varsin nopeaa tilutuksenomaista, nopeaa soittoa ilman plektraakin hyödyntämällä otelaudan kättä (eli sähkökitarassa pelkkä otelaudan käsi voi tuottaa nuotteja painamalla kieliä alas ja ottamalla sormi pois jostain kohtaa hieman nykäisten, jolloin kieli jää soimaan - akustisessa kitarassa näin tuotetut äänet jäävät usein voimakkuudeltaan liian heikoiksi). Tilutuksessa pyritään useimmiten välttämään "demppaamista" eli soivien kielten vaimentamista plektraa pitävällä kädellä, mutta esimerkiksi Al Di Meola on soittanut nopeita sooloja, joissa dempataan tasaisesti kaikki nuotit plektran kädellä. Nopea tilutus vaatii useamman vuoden harjoittelun, jossa kitaristin on soitettava sormiharjoituksia monta tuntia päivässä. Tilutus on tässä mielessä lähentänyt klassisen ja populaarimusiikin harrastajia.
Tilutuksen tarpeellisuus
Tilutusta on moitittu egoistiseksi ja musiikillisesti arveluttavaksi keinoksi lisätä esityksen vetoavuutta. Silti tilutus tuntuu kuuluvan olennaisena osana varsinkin tiettyihin heavy metalin alatyyleihin. Samoin jazzkitaristeilta vaaditaan tilutuksen mahdollistava tekninen soittotaso. Tosin taidemusiikissa ja flamencossa voidaan myös katsoa olevan tilutuksen omaista nopeita ja vaikeita soittokuvioita. Tällöin instrumenttina kuitenkin on lähes aina akustinen nailonkielinen kitara. Tilutus mahdollistaa nopeiden kosketinsoittimille sävellettyjen teosten soittamisen kitaralla, ja tiluttajat ovat soittaneet ja jäljitelleet muiden muassa Johann Sebastian Bachin sävellyksiä. Malmsteen taas ihaili 1800-luvulla mainetta niittänyttä viulisti Niccolo Paganinia.
Tilutuksestaan tunnettuja kitaristeja
- Michael Angelo Batio
- Jason Becker
- Francesco Fareri
- Paul Gilbert (yhtyeistä Mr. Big ja Racer X)
- Eddie Van Halen (Van Halen)
- Allan Holdsworth
- Yngwie Malmsteen
- Al Di Meola
- John Petrucci (Dream Theater ja Liquid Tension Experiment)
- Joe Satriani
- Steve Vai
Keskeisiä tilutuslevyjä
Historiallisesti merkittäviä
- Return to Forever (mukana Al Di Meola) - Romantic Warrior (1976, B-puolella varhaisimpia esimerkkejä sähkökitaratilutuksesta. Levy tunnetaan muutenkin teknisestä soitostaan)
- Al Di Meola - Elegant Gypsy (1977, tunnetuimpia Di Meolan varhaisia levyjä, sisältää teknisesti vaativan "Race with the Devil" -kappaleen lisäksi paljon rauhallista musiikkia)
- Van Halen - Van Halen (1978, Van Halenin kuuluisa debyyttialbumi, jossa on esimerkiksi Eddie Van Halenin soolo "Eruption")
- Yngwie Malmsteen - Rising Force (1984, Malmsteenin debyyttilevy toi hänet heti nimekkäimpien kitarasankareiden joukkoon)
Tuoreempia levyjä
- Allan Holdsworth - Sixteen Men of Tain (2000, sisältää Holdsworthin tilutusta ja jazz-improvisaatiota yhdistävää soittoa)
- Steve Vai - Passion & Warfare (1990, keskeisiä sähkökitaralevyjä, jossa on muiden elementtien lisäksi mukana runsaasti tilutusta)
