Tilsitin sopimus
Wikipedia
Tilsitin sopimus solmittiin Ranskan Napoleon I:n ja Venäjän Aleksanteri I:n välillä Tilsitissä 9. heinäkuuta 1807. Neuvottelupaikkana toimi Niemenjokeen ankkuroitu lautta. Sopimuksen perusteella osapuolet sitoutuivat paitsi rauhaan myös keskinäiseen liittoon. Napoleonin kannalta kyse oli merkittävästä edistysaskeleesta, koska hän sai aiemmin vastahakoisen Venäjän viimein mukaan ajamaansa Englannin mannermaasulkemukseen, jonka toimivuus oli riippuvainen sen tiiviydestä.
Sopimuksen perusteella Venäjä sitoutui välittämään rauhaa Ranskan ja Englannin välille. Edelleen, mikäli rauhantunnustelut epäonnistuisivat, Venäjä katkaisisi diplomaattisuhteensa Lontooseen ja tarvittaessa painostaisi mannermaasulkemukseen sitoutumattomat Portugalin, Tanskan ja Ruotsin mukaan saartoon.
Tilsitin sopimuksella oli suuri merkitys Suomen historian kannalta, koska Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf oli vastustanut Napoleonia väsymättä eikä nytkään halunnut antaa periksi. Kovan diplomaattisen taivuttelun osoittauduttua tuloksettomaksi Aleksanteri joutui Napoleonin painostuksesta julistamaan Ruotsille Suomen sodan nimellä tunnetun sodan vuonna 1808. Sen seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjää.
Tilsitissä saavutettu kahden suurvallan yksimielisyys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo vuonna 1811 Aleksanteri salli englantilaisten alusten jälleen saapua venäläisiin satamiin. Päätöksen taustalla oli Napoleonin oma yritys helpottaa maansa talousongelmia sallimalla määrättyjen puolueettomien alusten välittää Ranskan ja Englannin välistä kauppaa. Lopulta, alle viisi vuotta sopimuksen solmimisen jälkeen, Tilsitin sopimuskumppanit ajautuivat sotaan, jonka tulos oli ratkaiseva Napoleonin kohtalon.
