Terho Itkonen

Wikipedia

Terho Itkonen (s. 1933 Helsingissä - k. 1998 Nurmijärvellä) kuuluu merkittävään suomalaiseen Itkosten tiedesukuun, josta on tullut joukko suomen ja sen sukukielten tutkijoita. Hänen isänsä T.I. Itkonen oli huomattava saamen kielten ja saamelaiskulttuurin tutkija, setänsä Erkki Itkonen akateemikko, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja serkkunsa Esa Itkonen Turun yliopiston yleisen kielitieteen professori.

Terho Itkonen on kenties kaikkien aikojen lahjakkain ja monipuolisin suomen kielen tutkija,^lähde? jonka merkitystä voi verrata vain E.N. Setälään. Itkonen työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen assistenttina ja professorina (v:sta 1965), mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1989. Vuosina 1971-1974 Itkonen toimi tutkijaprofessorina. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja ja Greifswaldin yliopiston kunniatohtori.

Erittäin laajassa tuotannossaan Itkonen on käsitellyt lukuisia suomen kielen historian ja kieliopillisen kuvauksen kysymyksiä. Hänen tutkijanotteelleen on ominaista teoreettinen kunnianhimo, joka suomen kielen näkökulmista pyrki esittämään yleiskielitieteellisesti merkityksellisiä ilmiöitä, joilla oli kansainvälistä kiinnostavuutta. Toisin kuin suurin osa sukupolvensa tutkijoista, Itkonen suhtautui jo varhain kriittisesti generatiivisen kielitieteen esittämiin strukturalistisiin kielen rakenteen kuvauksiin. Hänen kielinäkemyksensä korosti kielijärjestelmän avoimuutta ja analogian merkitystä kielellistä rakennetta muovaavana voimana. Hän harjoitti paljon kielitieteellisiä kenttätöitä ja perusteli aina esittämiään teoreettisia käsityksiä laajalla empiirisellä aineistolla.

Kielihistoriallisessa tuotannossaan Itkonen selvitteli erityisesti suomen suhdetta toisiin itämerensuomalaisiin kieliin ja saameen. Hänen artikkelissaan Välikatsaus suomen kielen juuriin (1983) esitettiin käsitys kolmeen murteeseen jakaantuneesta kantasuomesta, jota puhuttiin Suomenlahden ympäristössä. Tämä artikkeli kuului pitkään siteeratuimpiin suomenkielisiin humanistisiin tiedejulkaisuihin.

Itkonen organisoi professorina huomattavan laajan suomen murteiden ja paikannimistön kenttäkeruun (Nimestäjän opas, 1961) ja koulutti kokonaisen sukupolven suomen kielen tutkijoita. Suurelle yleisölle hän on tunnettu oikeakielisyysoppaastaan Kielenopas sekä kielenhuoltoa käsittelevistä kirjoituksista, joita on koottu teoksiin Näillä näkymin ja Retkiä nykysuomeen.