T-38
Wikipedia
 T-38 20 mm tykillä |
|
| T-38 amfibinen panssarivaunu | |
|---|---|
| Pituus | 3,78 m |
| Leveys | 3,33 m |
| Korkeus | 1,63 m |
| Taistelupaino | 3,3 tonnia |
| Maksiminopeus | 40 km/h tiellä |
| Toimintasäde | 170 km |
| Pääase | DT pikakivääri tai 20 mm tykki |
| Muu aseistus | - |
| Panssarointi | 3-9 mm |
| Moottori | GAZ-AA 40 hp 30 kW |
| Miehistö | 2 |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
T-38 oli neuvostoliittolainen kevyt amfibio-tiedustelupanssarivaunu, joka oli käytössä toisessa maailmansodassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
T-38 on suunniteltu vuonna 1936 AMO ajoneuvopajassa. T-38 oli kehitelty aikaisemmasta T-37:stä, joka perustui ranskalaiseen AMR 33 kevyeen tiedustelupanssarivaunuun. Panssarivaunussa oli normaali GAZ (Ford) moottori, ja se oli halpa valmistaa. Kelluvuus perustui suureen runkotilavuuteen ja kylkikellukkeisiin, vedessä ajoneuvo kulki pienen kolmilapaisen potkurin voimalla.
T-38 oli suunniteltu tiedusteluun ja jalkaväen tueksi. Tiedustelukäytössä sen etuina olivat mataluus ja hyvä liikkuvuus kelluvuudesta johtuen. T-38:stä aiottiin tehdä myös ilmateitse kuljetettava; Kiovassa järjestetyissä sotaharjoituksissa vuonna 1936 panssareita kuljetettiin Tupolev TB-3 -pommikoneitten rungon alle kiinnitettyinä. Jokainen jalkaväkipataljoona sai 38 kappaletta T-38:aa ja jokainen lentokuljetettava panssaripataljoonalle sai 50 vaunua. Ohut panssari ja ainoastaan yksi pikakivääri aseistuksena rajoittivat T-38:n taistelukäyttöä, radion puuttuminen useimmista vaunuista taas niitten tiedustelukäyttöä. T-38:n puutteitten vuoksi se aiottiin korvata T40:llä, mutta toisen maailmansodan alkamisen vuoksi vain muutama T-40 valmistettiin.
T-38 rakennettiin kaikkiaan noin 1 500 kappaletta, mikä todistaa amfibisten tiedustelupanssarivaunujen tärkeyttä Puna-armeijalle. Jotkut T-38:t varustettiin 20 mm ShVAK-tykillä.
[muokkaa] Palvelushistoria
T-38 palveli puna-armeijaa Talvisodassa Suomea vastaan 1939- 1940, mutta T-38:t olivat heikon panssarointinsa ja aseistuksensa vuoksi lähinnä käyttökelvottomia suomalaismaastossa. Se ei menestynyt myöskään saksalaisia vastaan, jotka saivat runsaasti T-38:a sotasaaliiksi. T-38:ia nähtiin harvoin taistelukäytössä vuoden 1941 jälkeen, vaikkakin niitä käytettiin Dnepr-joen ylityksessä 1944. Toisen maailmansodan aikana puna-armeijan tärkein amfibioajoneuvo oli Ford GPA jeeppi, joita Yhdysvallat toimitti Neuvostoliitolle Lend-Lease-ohjelman myötä.
Saksan armeija ei juurikaan käyttänyt T-38:aa varsinaisena taisteluvaununa, toisin kuin T-26:ia ja T-34:iä, tai muita parempia ajoneuvoja. Osan T-38:ista väitetään muutetun 37 mm:n ilmatorjuntatykkien alustoiksi, vaikka kyseinen ase kuulostaakin liian kookkaalta T-38:n rungolle.
[muokkaa] Variaatiot
- T-38RT (1937), radiovaunu.
- OT-38 (1937), liekinheitinvaunu.
- T-38M1 (1937), paremmalla voimansiirrolla varustettu prototyyppi, jota pidettiin liian monimutkaisena tuotantomalliksi.
- T-38M2 (1938), paremmalla vaihteistolla ja GAZ M1-moottorilla varustettu malli.
- T-38TU, lisäradioantennilla varustettu komentovaunumalli.
- SU-45 (1936), 45 mm tykillä varustettu koemalli.
- T-38TT (1939), kauko-ohjattava koemalli.
[muokkaa] Lähteet
- Bean, Tim & Will Fowler (2002) Russian Tanks of World War II - Stalin's Armored Might
- Bishop, Chris (1998) The Encyclopedia of Weapons of World War II
- Chamberlain, Peter & Chris Ellis (1972) Tanks of the World, 1915-1945
- Fleischer, Wolfgang (1999) Russian Tanks and Armored Vehicles 1917-1945
