Töyhtötiainen
Wikipedia
| Töyhtötiainen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Töyhtötiainen (Parus cristatus)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Töyhtötiainen on 11–13 cm pitkä ja noin 11 g painava lintu, jonka tärkein tuntomerkki on päässä oleva raidallinen töyhtö. Linnun kaulassa on musta rengas. Selästä lintu on väritykseltään harmaanruskea, alapuoli on kellanvalkea. Pää on mustanvalkea. Nuori lintu eroaa vanhasta ainoastaan kuluneemman pyrstönsä takia.
Äänet ovat tiaismaisen hentoja tiitityksiä. Lajityypillinen ääni on nopea ja reipas "tiririt-tiririt...". Laulu muistuttaa em. ääntä mutta on voimakkaampaa ja koiras toistelee sitä pitkinä sarjoina. Laulukausi alkaa jo helmikuun kirkkaina pakkaspäivinä, ja on vilkkaimmillaan maaliskuussa ja huhtikuun alkupuolella ennen pesinnän alkamista.
Vanhin suomalainen rengastettu töyhtötiainen on ollut vähintään 11 vuotta 7 kuukautta vanha. Se on samalla Euroopan vanhin töyhtötiainen.
[muokkaa] Levinneisyys
Yleinen havumetsissä aina Ahvenanmaalta Ouluun. Pesii lähes koko Euroopassa. Suomessa laji on vähentynyt viime vuosina, mahdollisesti metsien hakkuiden seurauksena. Pesimäkantamme oli 1980-luvun lopulla 200 000-400 000 paria, määrä vaihtelee vuosittain mm. talvikuolleisuuden ja pesimämenestyksen takia. Euroopassa pesii 3,6-4,9 miljoonaa paria, missä määrässsä ei ole mukana Venäjän pesimäkantaa. Ei esiinny muualla maapallolla kuin Euroopassa.
[muokkaa] Elinympäristö
Tiaisen löytää havupuuvaltaisista metsistä. Suosittuja ovat varsinkin vanhat kalliomänniköt, joissa muuten on niukasti lintuja. Edellytyksenä on lahojen, pesäpuiksi sopivien puiden olemassaolo. Laji karttaa laajoja aukeita, eikä muutenkaan liiku kerran kotiuduttuaan johonkin paikkaan. Ainoastaan nuoret linnut vaeltavat hiukan. Elää talvella sekaparvissa muiden tiaisten kanssa jakaen niiden kanssa puun eri osat ravinnonhankintaan. Talvella vierailee lintulaudoilla mutta eksyy harvoin keskikaupungille.
[muokkaa] Lisääntyminen
Töyhtötiainen munii usein jo huhtikuussa 4–8, keskimäärin 5,3 valkeaa punapilkkuista munaa, joita naaras hautoo noin kaksi viikkoa. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana. Molemmat emot ruokkivat poikasia 18–22 vuorokautta, kunnes ne oppivat lentämään, ja usein vielä senkin jälkeen pitkän aikaa.
Pesä on tiaisten tapaan kolossa, ja sen korkeus maasta vaihtelee metristä muutamaan metriin, ei kuitenkaan kovin korkealle. Töyhtötiaisnaaras tekee itse kolon lahoon puuhun, tai pesii vanhoihin koloihin. Naaraan tehtävänä on myös pesämateriaalien keruu. Kelpuuttaa joskus pöntön pesäkseen. Kerran pariuduttuaan linnut pysyvät pareina ikänsä, ja hyvän pesän löydettyään käyttävät sitä useita vuosia.
[muokkaa] Ravinto
Töyhtötiaisen ravintona ovat siemenet, katajanmarjat, hyönteiset ja hämähäkit sekä tali että muut lintulautojen tuotteet, kuten leivänmurut ja kauraryynit. Töyhtötiainen hankkii ravintonsa puiden alaoksilta tai maasta. Talven varalle töyhtötiainen piilottaa kätköjä kaarnan rakoihin ja jäkälän alle. Mikäli lintu ei löydä kätköään, joku toinen saattaa syödä sen.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Haartman, Lars von 1963: The Crested Tit on the Åland islands. - Ornis Fennica 40:12-20.
- Laaksonen, Matti & Lehikoinen, Esa 1976: Age determination of Willow and Crested Tits Parus montanus and P. cristatus. - Ornis Fennica 53:9-14.
- Palmgren, Pontus 1927: Die Haubenmeise (Parus cristatus L.) auf Åland. Ein Beitrag zur Kenntnis der Verbreitungsökologie der Vögel. - Acta Soc. Fauna Flora Fennica 56:1-12.
