Suomalais-Ugrilainen Seura
Wikipedia
Suomalais-Ugrilainen Seura (ransk. Société Finno-Ougrienne) on suomalainen tieteellinen yhdistys. Se on perustettu vuonna 1883 Helsingissä Otto Donnerin aloitteesta. Sääntöjensä mukaan seura pyrkii edistämään suomalais-ugrilaisten ja altailaisten kielten sekä näitä kieliä puhuvien kansojen ja niiden kulttuurien tutkimusta.
Suomalais-Ugrilainen Seura on perinteikkäimpiä ja merkittävimpiä suomalaisia humanistisia tieteellisiä yhdistyksiä. Vuoden 2006 lopussa seuralla oli noin 800 jäsentä, jotka jakaantuvat vakinaisiin jäseniin, kunniajäseniin, ulkojäseniin ja lahjoittajajäseniin. Seura pitää kokouksia Helsingissä Tieteiden talolla joka kuukauden kolmas perjantai kello 19. Kuukausikokouksissa pidetään jokin seuran tutkimusalaan kuuluva esitelmä ja käsitellään yleisiä asioita. Seura jakaa myös myös vuosittain kaksi tieteellistä apurahaa. Vuosikokous pidetään M. A. Castrénin syntymäpäivänä 2.12. Vuonna 2006 seuran esimies oli Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Kulonen.
Nykyisin Seuran merkittävin toimiala on julkaisutoiminta. Suomalais-Ugrilainen seura julkaisee useita tieteellisiä sarjoja, joista merkittävimmät ovat monografiasarja Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia (Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, vuoden 2006 loppuun mennessä ilmestynyt 251 nidettä), sanakirjasarja Lexica Societatis Fenno-Ugricae, aikakausjulkaisu Finnisch-ugrische Forschungen (58 nidettä) sekä Suomalais-Ugrilaisen seuran aikakauskirja (Journal de la Société Finno-Ougrienne, 90 nidettä). Lisäksi on julkaistu sarjaa Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelua varten (Hilfsmittel für das Studium der Finnisch-Ugrischen Sprachen) sekä sarjaa Kansatieteellisiä julkaisuja (Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne). Vuosittain seura julkaisee nykyisin kymmenkunta tieteellistä teosta.
Seuran hallussa on merkittävä tieteellinen arkisto, joka on luovutettu Kansallisarkistoon. Arkisto koostuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattien Venäjältä keräämistä kieli- ja kansatieteellisistä aineistoista. Seuran stipendiaatteihin ovat kuuluneet monet suomalais-ugrilaisen ja altailaisen kielitieteen klassikot, mm. Artturi Kannisto, Kai Donner, G. J. Ramstedt ja Heikki Paasonen. Stipendiaattien keräämien materiaalien toimittaminen ja julkaiseminen ovat olleet seuran keskeistä toimintaa koko 1900-luvun ajan, ja ne ovat keskeinen osa suomalais-ugrilaisen vertailevan kielitieteen ja kansatieteen kansainvälistä perustaa. Venäjän vallankumous 1917 katkaisi keruutoiminnan Venäjällä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa, mutta 1990-luvulta alkaen ovat eräät seuran jäseneet jälleen jatkaneet Venäjälle suuntautuvien lingvististen kenttätyömatkojen perinnettä.
