Sukujyrkkämä
Wikipedia
Sukujyrkkämä on käännös ruotsinkielisestä sanasta ättestupa.[1] Se tarkoittaa korkeata kalliota, josta vanhukset tarinan mukaan keskiajalla syöksyivät tai syöstiin rotkoon tai järveen, jotteivät he olisi vaivoiksi perheelle. Yksi muunnos tarinasta on sukunuija, tietynlainen nuija, jolla vanhuksia olisi sukupolvi toisensa jälkeen isketty kuoliaaksi.[2] Keillers Parkissa Göteborgissa ja mahdollisesti muuallakin Skandinaviassa on Ättestupa-nimisiä kallioita, joita tarinan mukaan on käytetty tähän tarkoitukseen. Nykyisin ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, että tällaista toimintaa olisi todellisuudessa esiintynyt, vaan käsitteen lähde on islantilainen satu.
Vanhusten tai sairaiden surmaaminen mainitaan esimerkiksi Prokopioksen kuvauksessa heruleista 500-luvulla.[3][4] Ruotsissa tästä muinaisesta ilmiöstä alettiin puhua 1600-luvulla, kun islantilainen Götrekin saaga käännettiin ruotsiksi ja julkaistiin.[2] Tässä saagassa kuvattiin sukujyrkkämältä heittäytyviä ihmisiä Ruotsin Länsi-Götanmaalla. Seuraavina vuosisatoina erilaisiin kalliojyrkänteisiin liittyvää sukujyrkkämäaiheisia tarinoita tuli esiin varsinkin Etelä-Ruotsissa.[5]
Uppsalan yliopiston professori Adolf Noreen (1854–1925) kuitenkin asetti sukujyrkkämätarinan kyseenalaiseksi. 1990-luvulla tutkijoiden keskuudessa onkin yleisesti hyväksytty käsitys, ettei sukujyrkkämiä todellisuudessa ole ollut olemassa. Ruotsalaisten keskuudessa kuultuihin tarinoihin sukujyrkkämät luultavasti tulivat juuri Götrekin saagasta. Kyseisen saagan kuvausta sukujyrkkämistä on arveltu humoristiseksi fiktioksi, koska siinä kerrotaan ihmisten hyppäävän jyrkkämältä mitä ihmeellisimmistä syistä. On otaksuttu, että islantilainen saagakirjailija halusi pilkata ruotsalaisia kuvaamalla nämä jyrkkämältä hyppiviksi idiooteiksi.[2]
Käsitettä ättestupa on usein käytetty Ruotsissa poliittisessa yhteydessä alleviivaamaan, kuinka huonoksi varsinkin eläkeläisten tilanne voi muodostua sosiaalisen turvaverkon puuttuessa.[6]
Suomessa käsitettä on käyttänyt Ior Bock sepitteellisessä teoksessa Bockin perheen saaga.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Lampén, Lea. Ruotsi-suomi suursanakirja. WSOY. 1973.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 http://www.faktoider.nu/stupan.html
- ↑ Traces of the Cult of Woden on the Continent and in Britain. Northvegr Foundation. Luettu 22. marraskuuta, 2006.
- ↑ The Heruls. Luettu 22. marraskuuta, 2006.
- ↑ Anders Nordberg: Krigarna i Odins sal. Dödsföreställningar och krigarkult i fornnordisk religion. Stockholm: Stockholm University Press 2003.
- ↑ http://www.vof.se/folkvett/20041svenska.html
