Spektrianalysaattori
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Spektrianalysaattori on elektroniikan mittalaite, jolla mitataan signaalin amplitudia taajuuden funktiona. Tulos esitetään graafisesti laitteen näytöllä, x-akselilla taajuus ja y-akselilla amplitudi, jonka mittayksikkö on tavallisesti dBm. Käytännön analysaattorissa on joukko hienouksia kuten esim. seurantageneraattori (tracking generator, TG). Analysaattori on varsin kallis, joten spektrianalysaattoria ei aina löydy radiolaitehuoltoliikkeistä, mutta toiminto voi löytyä ominaisuuksiltaan rajoitettuneenpana esim. RF-mittapaikasta tai antennianalysaatorista.
Spektrianalysaattori voi olla sisäiseltä toiminnaltaan joko FFT-spektrianalysaattori, pyyhkäisevä spektrianalysaattori tai näiden yhdistelmä.
[muokkaa] FFT-spektrianalysaattori
FFT -spektrianalysaattori perustuu signaalista tasaisin välein otettuihin näytteisiin, joka laskennallisesti muutetaan FFT:n avulla amplitudiksi taajuuden suhteen.
Sopivan ohjelman ja tavallisen äänikortin avulla PC:tä voi käyttää harrastuskäytössä eräänlaisena audiotaajuuksien spektrianalysaattorina.
[muokkaa] Pyyhkäisevä spektrianalysaattori
Taajuuspyyhkäisyyn perustuva analysaattori pyyhkäisee mitattavan taajuusvälin tietyllä nopeudella, eli muistuttaa radiovastaanotinta, jonka vastaanottotaajuutta vaihdellaan. Mittaus ei ole reaaliaikaista. Laitteen hinnasta riippuen käytetään joko vaihelukitsematonta tai taajuussynteesi sekoitusoskillaattoria. Mittausepätarkkuus on +-0,5...2 dB. Yli 5 GHz:n taajuuksia mitatessa sekoittajassa käytetään paikallisoskillaatorin perustaajuuden sijasta sen harmoonia. Sisääntulossa on jänniteviritteiset YIG-suotimet. Myös paikallisoskillaattori on yleensä ns. YIG-oskillattori. 20 GHz...400 GHz voidaan mitata käyttämällä erillistä ulkoista harmonista sekoittajaa, jolle syötetään analysaatorista saatava injektio.
[muokkaa] FFT:n ja pyyhkäisevän yhdistävä spektrianalysaattori
Nykyään kapeammilla RF-osakaistoilla voidaan käyttää ns. reaaliaikaista tekniikkaa, jossa tutkittava osa radiospektristä konvertoidaan ensin alemmalle taajuudelle, jossa se pystytään digitoimaan ja hyödyntämään FFT-analyysiä. Maksimia mitattavaa taajuutta voidaan näin kasvattaa muutaman kymmenen megahertsin levyiseksi.
