Sinivuokko
Wikipedia
| Sinivuokko | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Sinivuokko (Hepatica nobilis, myös Hepatica triloba; aiemmin Anemone hepatica) on kasvi, jonka kukinnan edistymistä seurataan Suomessa leskenlehden ja valkovuokon tavoin kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina.
Eteläisessä Suomessa sinivuokko aloittaa kukintansa hiukan ennen valkovuokkoa huhtikuun lopulla.
Sinivuokko on monivuotinen, 8–20 cm korkea lehtojen ja lehtomaisten metsien ruohokasvi, jolla on yleisimmin siniset tai sinivioletit kukat. Toisinaan kukkia tavataan myös valkoisen ja punertavan sävyissä. Lehdet ovat nahkeat, kolmihalkoiset, talvivihreät ja ne kasvavat ruusukkeena. Juuri on pystykasvuinen. Kasvia tavataan luonnonvaraisena koko Etelä-Suomessa, ja harvinaistuvampina esiintyminä aina Vaasan-Joensuun korkeudelle asti.
Sinivuokon kukkanuput valmistuvat myöhäissyksyllä ja ne talvehtivat pakkasten yli auetakseen kukkaan heti varhaiskeväällä lumen sulettua. Uudet lehdet aloittavat kasvun kukinnan päättyessä. Ne talvehtivat vihreinä ja lakastuvat vasta seuraavan vuoden kesäkuussa.
Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Se on Suomessa osittain rauhoitettu: kasvin kerääminen myyntiin ja kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty kaikkialla Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Leinikkikasveille ominaisesti sinivuokko sisältää kaikilta kasvinosiltaan myrkyllisiä aineita.
[muokkaa] Triviaa
Sinivuokot ja hortensiat ovat kalkkipitoisessa (emäksisessä) maassa kasvaessaan punakukkaisia.
