Sigurd I Jerusaleminkävijä
Wikipedia
Sigurd I Jerusaleminkävijä (norjaksi Sigurd I Magnusson tai Sigurd Jorsalfare, muinaisnorjaksi Sigurðr Jórsalafari, n. 1090–1130) oli Norjan kuningas 1103–1130. Hänestä tuli kuningas yhdessä veljiensä Olavin ja Östenin kanssa heidän isänsä Maunu Paljassäären kuoltua vuonna 1103. Olavi kuoli jo vuonna 1115, minkä jälkeen Östen ja Sigurd jakoivat vallan. Östenin kuoltua vuonna 1123 Sigurdista tuli koko Norjan hallitsija.
Sigurd sai liikanimensä Jerusalemiin vuosina 1108–1111 tekemästään ristiretkestä. Legendojen mukaan hän teki vuonna 1123 ristiretken myös Smoolantiin.
Vuonna 1127 Norjaan saapui Irlannista mies nimeltään Harald Gille, joka väitti olevansa Maunu Paljassäären poika. Ennen kuolemaansa Sigurd tunnusti Haraldin veljekseen. Tämä johti Sigurdin kuoleman jälkeen Harald Gillen ja Sigurdin pojan Maunun väliseen valtataisteluun.
Edeltäjä: Maunu Paljassääri |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Maunu Sokea |