Shuaijiao
Wikipedia
Shuaijiao on uudissana, joka tarkoittaa kiinalaista ja mongolialaista painia. Sana shuai tarkoittaa "heittää maahan", mutta sanalla jiao on kaksi merkitystä: vanhempi tulkinta tarkoittaa "sarvia" ja toinen, uudempi tarkoittaa "painia", joten shuaijiao sananmukaisesti tarkoittaa "heittää maahan sarvilla" tai "heittää maahan painimalla".
Taistelumuotona se sisältää raajojen kontrolloinnin, kuten lukot, torjunnat, kampit ja heitot. Oppilaille opetetaan ihmiskehon elintärkeät kohdat, mutta pyrkimyksenä on hyökätä tarttumalla, painamalla ja lukitsemalla ne, pikemminkin kuin lyömällä niitä.
Paini kamppailulajina johtaa alkunsa esihistorialliselta ajalta. Vanhimmissa tunnetuissa shuaijiaon versioissa kilpailijat käyttivät sarvekasta kypärää, jolla he koettivat päihittää vastustajansa. Antiikin Kiinassa painilla oli monta erilaista nimeä, riippuen kulloisestakin dynastiasta: Jiaoli, Jiaoti ja Shoubo olivat eräitä niistä. 700 -luvulla j.a.a. paini saavutti niin mittavat kulttuuriset suhteet, että kilpailuja pidettiin jopa keisarillekin. Kilpailuja järjestettiin huvittelutarkoituksiin, ja niitä käytettiin myös armeijan kamppailulajiopettajien valitsemiseen. Jotkut kilpailut kestivät viikon, jonka aikana niihin osallistui yli tuhat kilpailijaa.
