Seton sisämeri

Wikipedia

Seton sisämeri sijaitsee kolmen Japanin pääsaaren välissä.

Seton sisämeri (jap. 瀬戸内海, Seto Naikai), myös pelkkä Sisämeri, on Japanissa sijaitseva merialue, joka erotta toisistaan kolme maan pääsaarta Honshūn, Shikokun ja Kyūshūn. Sisämeri toimii kansainvälisenä kulkuyhteytenä, joka yhdistää Tyynenmeren Japaninmereen. Ennen San'yō-honsen rautatien rakentamista se myös toimi tärkeimpänä kulkureittinä Kansain ja Kyūshūn välillä.

Seton sisämeren rannikkoa reunustavat Yamaguchin, Hiroshiman, Okayaman, Hyōgon, Kagawan, Ehimem, Fukuokan sekä Ōitan prefektuurit. Rannikon suurimpia kaupunkeja ovat Hiroshima, Iwakuni ja Matsuyama.

Sisällysluettelo

1 Maantieteelliset piirteet
- 1.1 Suurempia saaria
2 Historia
3 Seton sisämeren merkitys
4 Ympäristöongelmat
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Maantieteelliset piirteet

Itä länsi suunnassa olevalla Seton sisämerellä on pituutta 450 metriä jonka aikana sen leveys vaihtelee 15 metristä 55 metriin. Sen pinta-ala on 23 000 km2 ja rannikkoviiva on 6 900 kilometrin pituinen. Sisämeren syvin kohta on 105 metriä, mutta keskimäärin syvyyttä on vain 38 metriä. Idässä Naruto-salmi yhdistää sisämeren Kii-kanavaan, joka puolestaan yhdistyy Tyyneenmereen. Lännessä Sisämeri yhdistyy Japaninmereen Kanmon-salmen kautta ja Tyyneenmereen Bungo-kanavan kautta^[1].

Jokaisella Seton sisämeren osalle on erilliset japanilaiset nimet, kuten myös monilla pääsaarten väliin jäävillä salmilla. Sisämerellä sijaitsee lähes 1 000 saarta^[1], mukaan lukien isompia saaria kuten Awajishima ja Shōdoshima. Monet pienemmistä saarista ovat asumattomia.

[muokkaa] Suurempia saaria

Itäosassa: Awaji, Shōdoshima, Ieshima saaret, Naoshima saaret ja Shiwaku saaret
Keskiosa: Omishima, Innoshima, Itsukushima (myös Miyajima), Hinase saaret, Kasaoka saaret
Länsiosa: Suooshima, Uwakai saaret, Hashirajima saaret

[muokkaa] Historia

Seton sisämeren ylittävä Seto Ōhashi -silta.

Jääkaudella merenpinta oli todennäköisesti matalammalla kuin nykyään. Jään sulaessa vesi valui Chūgokun ja Shikokun vuoristojen väliseen matalampaan kohtaa ja muodosti alueen joka nykyään tunnetaan Seton sisämerenä. Muinaisista ajoista lähtien Seton sisämeri on ollut tärkeä kulkuväylä rannikkoalueidensa välillä. Se oli myös tärkein kulkureitti Japanin ja muiden maiden, kuten Korean ja Kiinan välillä. Vielä suurten valtateiden kuten Nankaidon ja San'yodon valmistumisen jälkeenkin Sisämeri säilyi tärkeänä kulkureittinä.

Keskiajalla Iyon provinssin, nykyisen Ehimen prefektuurin, alueella syntyivät suiguneiksi kutsutut merimiesjoukot. Heidän tehtävänsä vartioivat Seton sisämerta, mutta joinakin aikoina suigunit myös ryöstelivät siellä. Useiden ryhmien yhdistäessä voimansa syntyi rannikkovartiosto nimeltään Iyo-Suigun. Vartiosto kukisti alueella ryösteleviä wakōta, taistelivat Genpein sodassa ja puolustivat Japania mongolien hyökkäyksiä vastaan 1274- ja 1281-luvuilla.

Edo-kaudella Seton sisämeri oli yksi Japanin vilkkaimmista liikenneväylistä. Se oli pääasiallinen reitti paitsi Kansain ja Kyūshūn välillä, niin myös Hokurikun, Tōhokun ja jopa Hokkaidōn välillä kulkeville laivoille. Sisämeren tärkeimpiä satamia olivat tuolloin Osakan, Sakain, Shimotsuin, Ushimadon ja Tomonouran satamat.

Meiji-restauraation jälkeen Sisämeren rannikkoalueet teollistuivat nopeasti ja yksi Keisarillisen Japanin laivaston tukikohdista rakennettiin Kuren kaupunkiin. Meiji-kaudesta lähtien maaliikenteen kehitys oli vähentänyt Sisämeren merkitystä liikenneväylänä.

[muokkaa] Seton sisämeren merkitys

[muokkaa] Teollisuus

Seton sisämeren rannikkoalueet ovat yksi modernin Japanin teollistuneimmista alueista. Osakan, Kōben ja Hisorhiman lisäksi rannikon suuria teollisuuskaupunkeja ovat Kurashiki, Kure, Fukuyama ja Ube Honshūlla ja Sakaide ja Niihama Shikokulla. Hiroshiman prefektuurissa sijaitseva Innoshima on myös tunnettu laivan rakennuksestaan ja siellä sijaitsevasta telakasta. Sisämeren rannikko on erityisen suosittua raskas- ja kemianteollisuuden aluetto. Suurimmat teollisuudenalat ovat teräs- ja laivateollisuus sekä 1960-luvulta lähtien öljyn jalostus ja siitä johdettu tuotanto. Alueella harjoitetaan myös kalastusta ja maanviljelyä. Sisämeren ilmasto ja näkymät ovat tehneet siitä myös suositun turistialueen^[1].

Itsukushiman pyhäkkö on yksi Sisämeren tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kuvassa Itsukushiman torii eli portti.

[muokkaa] Liikenne

Historiallisesti Seton sisämeri on ollut Japanin tärkeimpiä liikennereittejä. Nykyisin sitä käytetään pääasiallisesti kulkureittinä kahdessa tapauksessa. Ensinnäkin sekä kansainväliseen että kotimaan rahtikuljetukseen ja toiseksi paikalliseen kuljetukseen rannikkoalueiden ja niiden läheisyydessä sijaitsevien saarten välillä. 1980-luvulta lähtien Honshūn ja Shikokun välisinä kulkureitteinä on toiminut kolme silta, jotka tunnetaan Honshūn-Shikokun siltaprojektina. Idästä länteen sillat ovat Akashi-Kaikyō silta, Suuri Seton silta ja Setouchi Shimanami Kaido Express.

[muokkaa] Turismi

Seton sisämeren rannikkoalueet, pois lukien Osakan prefektuuri ja osa Wakayaman prefektuuria, nimettiin Setonakain kansallispuistoksi (瀬戸内海国立公園, Setonaikai Kokuritsu kōen) 16. maaliskuuta 1934 ja se on yksi Japanin vanhimmista kansallispuistoista. Itsukushiman saarella sijaitseva Itsukushiman pyhäkkö on Unescon maailmanperintökohde ja yksi Japanin kuuluisimmista nähtävyyksistä Tokion ja Kioton ulkopuolella. Muita Sisämeren tunnettuja turistikohteita ovat myös "oliivisaarena" tunnettu Shōdoshima ja vuorovesien aiheuttama Naruton pyörre. Rannikolta löytyvistä historiallisista kohteista turisteja houkuttelevat muun muassa Yashima Takamatsussa ja Kurashiki.

[muokkaa] Ympäristöongelmat

1960–1970-luvuilla Seton rannikolle kohosi uusia tehtaita samassa tahdissa Japanin talouden nousujohteisen kehityksen kanssa kanssa. Tehtaat puolestaan lisäsivät alueelle vapautuvan saasteen määrää ja aiheuttivat punaisten vuorovesien lisääntymisen ja kalakannan harventumisen ^[2].