SAR (tutka)
Wikipedia
SAR-tutka nimitys tulee sanoista Synthetic Aperture Radar, synteettisen aukon tutka. Tutkan antennin koko on tehtävän mittauksen kannalta paljon suurempi kuin tutkan fyysinen antenni, ts. tutkan apertuuri on synteettinen. Tyypillisesti synteettisen tutkan antennin "koko" vastaa satoja metrejä luonnossa.
Tutkan antenni luodaan virtuaalisena lentokoneen (tai esim. lennokin) liikkeellä. Erilliset kaiut tallennetaan muistiin ja käsitellään sitten yhdessä aivan kun ne olisivat tulleet suuresta antennista. Tällöin tästä synteettisestä antennista voi tulla hyvin suuren vahvistuksen omaava ja tarkka.
SAR-tutkia on ensin käytetty tiedustelulentokoneissa, kuten Lockheed SR-71, jossa tutka katsoi lentosuuntaan nähden sivuun (SLAR-tutka; Side Looking Airborne Radar, suomeksi sivukulmatutka). SLAR- tutkan keila on korkea pystysuunnassa ja kapea koneen lentosuunnassa. SLAR- tutkassa suuri antenni on kuitenkin fyysinen, eli koneen sivun osan pituinen. Tällainen SLAR-tutka ei yksinään pysty samaan tarkkuuteen kuin varsinainen SAR- tutka.
SLAR- ja SAR-tutkat kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen USA:ssa sotilaallisiin tarkoituksiin. Sittemmin SAR-tutka on otettu käyttöön mm. ympäristön- ja metsien kaukokartoituksessa esim. helikoptereissa ja satelliiteissa. Satelliiteissa SAR-tutkia on maapallon kaukokartoituksen lisäksi käytetty myös planeettaluotaimissa.
SAR-tutka vaatii nykyisessä muodossaan hyvin suurta laskentakapasiteettia erillisten kaikujen yhdistämiseen, eli synteettisen antennin muodostamiseen.
SAR-tutkat ovat mullistus nykyaikaisessa sodankäynnissä, koska tutka näkee yleisesti yöllä, pilvien läpi ja osin myös huonossa säässä (sade) ja SAR-tutka vielä tarkasti. Tämä paljastaa mm. vihollisen yölliset tai huonon lentosään aikana tehdyt joukkojen siirrot. Merkittävä SAR-tutkasovellutus on amerikkalainen JSTARS-kone.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- SAR-tutkavalmistajan (Sandia) sivut (englanniksi)
- SLAR-tutkan toiminnasta (englanniksi)
- Tutkatekniikkaa (ml. SAR ja SLAR) (englanniksi)
