Saksojen yhdistyminen
Wikipedia
Saksojen yhdistymisellä (Saksassa: Deutsche Wiedervereinigung eli Saksan jälleenyhdistyminen erotukseksi vuoden 1871 Saksan yhdistymisestä) tarkoitetaan suomen kielessä tavallisesti tapahtumia 3. lokakuuta 1990, jolloin Saksan demokraattisen tasavallan alue (DDR) liittyi Saksan liittotasavaltaan.
18. maaliskuuta 1990 käytyjen DDR:n ensimmäisten (ja viimeisten) vapaiden parlamenttivaalien jälkeen DDR:n ja Saksan liittotasavallan väliset neuvottelut huipentuivat yhdistymissopimukseen ja Saksojen sekä neljän miehittäjävallan väliset neuvottelut takasivat yhdistyneelle valtiolle täyden suvereenisuuden. Yhdistynyt Saksa on jatkanut Euroopan yhteisön, nykyisen Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin Sopimusjärjestön (Nato) jäsenenä.
[muokkaa] Taustaa
Toisen maailmansodan lopuksi Saksa jaettiin neljän voittajavaltion miehitysvyöhykkeisiin. Pääkaupunki Berliini jaettiin myös neljään miehitysvyöhykkeeseen. Vaikka alkuperäinen tarkoitus oli, että miehittäjävaltiot hallitsisivat Saksaa yhdessä, kylmän sodan jännitteet johtivat 1949 Saksan liittotasavallan muodostamiseen ranskalaisten, brittien ja amerikkalaisten hallitsemista vyöhykkeistä (sekä Länsi-Berliinistä). Vastaavasti Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeestä syntyi Saksan demokraattinen tasavalta (ja siihen läheisesti kytkeytyvä Itä-Berliini).
Aluksi sekä DDR että Saksan liittotasavalta vaativat tunnustusta Saksan valtakunnan jatkajina. Myöhemmin DDR vaihtoi kantaansa ja sanoi, että vanha Saksa lakkasi olemasta 1945 ja että molemmat Saksat olivat uusia valtioita.
Vuodesta 1949 alkaen Saksan liittotasavalta kehittyi länsimaiseksi monipuoluedemokratiaksi ja avoimeksi markkinataloudeksi, kun taas Saksan demokraattisessa tasavallassa vallitsi kommunistinen yksipuoluejärjestelmä ja valtion komentotalous. Vaikka DDR oli itäblokin rikkain ja edistynein valtio, monet sen asukkaat hakeutuivat länteen haaveillessaan poliittisesta vapaudesta ja taloudellisesta menestyksestä. DDR:ssä ja Itä-Berliinissä asuneiden kasvava virta Länsi-Berliinin läpi länteen sai DDR:n perustamaan rajavalvontajärjestelmän, jonka näkyvin osa oli Berliinin muuri.
[muokkaa] Lopun alku
1980-luvun puolivälissä ajatusta Saksojen jälleenyhdistymisestä pidettiin sekä idässä että lännessä kaukaisena haaveena, joka ei olisi mahdollinen niin kauan kuin Neuvostoliitto hallitsi itäistä Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Muutokset Neuvostoliitossa Mihail Gorbatšovin kaudella saivat uuden toivon kuitenkin viriämään.
Elokuussa 1989 Unkari luopui rajavalvonnasta Itävaltaan päin ja syyskuussa yli 13 000 itäsaksalaista ja -berliiniläistä siirtyi länteen Unkarin kautta. Joukkomielenosoitukset DDR:n hallintoa vastaan alkoivat vuoden 1989 loppupuolella, näkyvimmin Leipzigin maanantaimielenosoituksina. Levottomuudet pakottivat DDR:n johtajan Erich Honeckerin eroamaan 18. lokakuuta 1989. Lisää eroamisia nähtiin, kun koko hallitus luopui vallasta 7. marraskuuta. Uusi hallitus poisti matkustusrajoitukset 9. marraskuuta 1989 ja monet menivät suoraan Berliinin muurille, missä rajavartijat avasivat ylityspaikat ja päästivät heidät läpi. Tästä rohkaistuneena asukkaat molemmilta puolilta alkoivat purkaa itse muuria, mistä seurasi yksi vuosisadan suurimmista mediatapahtumista.
18. maaliskuuta 1990 pidettiin DDR:n viimeiset vaalit, joiden jälkeen muodostetun hallituksen tärkein tehtävä oli neuvotella valtion lakkauttamisesta. Eräs DDR:ssä asunut ideologi huomautti vuonna 1989 "Puola on Puola ilman kommunismiakin, mutta jos kommunismi loppuu, ei DDR:llä ole enää mitään syytä olla olemassa."
Pääministeri Lothar de Maizièren johdolla DDR neuvotteli yhdistymisen ehdoista entisten miehittäjävaltioiden kanssa. Neuvostoliitto, joka vastusti Naton laajenemista DDR:n alueelle, suostui siihen, että yhdistynyt Saksa sai olla Naton jäsen, jos Nato-joukkoja ei sijoiteta silloisen DDR:n alueelle.
Virallinen yhdistyminen tapahtui 3. lokakuuta 1990. Viisi itäistä osavaltiota liittyivät Saksan liittotasavaltaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut kahden likimain tasavertaisen valtion liittyminen yhdeksi uudeksi, jolle olisi sitten pitänyt kehittää mm. perustuslaki. Valittu linja oli yksinkertaisempi toteuttaa, mutta se on aiheuttanut monelle DDR:ssä ja Itä-Berliinissä asuneelle tunteita kotimaan ja -kaupungin joutumisesta Saksan liittotasavallan "miehittämäksi" tai "valloittamaksi".
[muokkaa] Yhdistymisen vaikutukset
Yhdistyminen on ollut Saksalle taloudellinen taakka, joka on johtanut sen talouskasvun hidastumiseen. DDR:n teollisuuden kilpailukyky oli huono, monia yrityksiä lakkautettiin ja syntyi joukkotyöttömyyttä: työttömyys entisen DDR:n alueella on noin 20 prosenttia. Sadattuhannet työikäiset ovat muuttaneet maan länsiosiin työn perässä, mikä on aiheuttanut ongelmia väestörakenteessa. Itäisten osien jälleenrakentamiseen ohjataan edelleen vuosittain noin sata miljardia euroa liittovaltion varoja.
