Ryti–Ribbentrop-sopimus
Wikipedia
Ryti–Ribbentrop-sopimus (myös pelkkä Ribbentrop-sopimus) on Suomen presidentti Risto Rytin Saksan johtajalle Adolf Hitlerille jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 lähettämä kirje, missä hän sitoutuu olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää. Kyseisen kirjeen on myös tulkittu olleen Suomen ja Saksan välinen liittosopimus.
Suomen jouduttua ahtaalle sotilaallisesti kesäkuun 1944 aikana Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edessä ja kun Suomen rauhantiedusteluihin 21. kesäkuuta Neuvostoliitto ilmoitti vaativansa ehdotonta antautumista, ulkoministeri von Ribbentrop lensi Helsinkiin vaatimaan sitoumusta sodan jatkamisesta, taikka Saksan sotilaallinen tuki vedettäisiin välittömästi pois. Sopimus takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta sitoisi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma. Presidentti Risto Ryti ei halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Puolustusvoimain ylipäällikkö, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies tiesivät kuitenkin Rytin tavoin, ettei sopimus olisi mennyt eduskunnassa lävitse, ja painostivat Rytin antamaan tuon lupauksen kirjeen muodossa omissa nimissään, minkä Ryti muutamia tunteja pohdittuaan tekikin. Hallituksen istunnossa, missä Ryti esitteli kirjeensä, oli mukana myös lakimies, joka varmensi Rytin esittämän tulkinnan, että Suomi vapautuisi kirjeen lupauksista Rytin erotessa virastaan. Ryti lähetti kirjeensä 26. kesäkuuta Neuvostoliiton hyökkäyksen murrettua VKT-linjan edellisenä päivänä Talissa.
Suomessa katsottiin sopimuksen voimassaolon lakanneen Rytin jättäessä tasavallan presidentin tehtävien hoidon 1.8. pääministeri Linkomiehelle ja Mannerheimin tultua presidentiksi 4.8..
Sopimus takasi Saksan aseavun ja viljatoimitusten jatkumisen. Sodan päättyessä puolustusvoimien materiaalitilanne oli parempi kuin koskaan, mikä saattoi vahvistaa Suomen asemaa rauhanneuvotteluissa. Varsinaisiin kesän torjuntataisteluihin materiaalitoimitukset eivät kuitenkaan ehtineet.
Asetoimitusten lisäksi sopimus takasi suomalaisia Kannaksen torjuntataisteluissa avustaneiden saksalaisen rynnäkkötykkiprikaatin, jalkaväkidivisioonan sekä Lento-osasto Kuhlmeyn tuen jatkossakin. Jälkikäteen on voitu todeta, että sopimuksesta kieltäytyminen olisi tuskin johtanut apuvoimien poisvetämiseen, toisin kuin Ribbentrop oli uhkaillut, mutta Mannerheim ja Ryti eivät tuolloin olleet varmoja asiasta eivätkä halunneet riskeerata apua. Jalkaväkidivisioonan vaikutus Viipurinlahden torjuntataistelussa ja osasto Kuhlmeyn merkitys Tali-Ihantalan taistelussa olivat huomattavat, kenties sodan kannalta ratkaisevat. Myös vilja-apu oli elintärkeää.
