Rolf Nevanlinna
Wikipedia
Rolf Herman Nevanlinna ent. Neovius (22. lokakuuta 1895, Joensuu – 28. toukokuuta 1980, Helsinki) oli akateemikko ja yksi tunnetuimmista suomalaisista matemaatikoista. Hän oli erikoistunut funktioteoreettiseen matematiikkaan. Matematiikassa hänet tunnetaan erityisesti Nevanlinna-teorian (meromorfifunktioteoria) kehittäjänä. Hän oli lisäksi kiinnostunut kulttuureista ja politiikasta, ja hän oli musiikin ystävä sekä harrastaja.
Nevanlinna opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1913–1919. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1917 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1919. Hän toimi uransa varrella muun muassa Helsingin yliopiston rehtorina, kansainvälisen matematiikkajärjestön IMUn presidenttinä ja Turun yliopiston kanslerina. Sibelius-Akatemian puheenjohtajana hän oli vuosina 1941–1945 ja 1964–1971. Hänet tunnetaan hyvin myös Suomen ulkopuolella. Hän oli Heidelbergin, Bukarestin, Giessenin, Berliinin, Jyväskylän ja Glasgowin yliopistojen kunniatohtori. Vuonna 1943 hänet nimitettiin Zürichin yliopiston professoriksi. Vuonna 1963 hän siirtyi eläkkeelle ja muutti Zürichistä takaisin Suomeen, jossa kuitenkin jatkoi opettamista.
Vuodesta 1981 alkaen IMU on jakanut neljän vuoden välein Rolf Nevanlinnan nimeä kantavan palkinnon informaatio- ja tietojenkäsittelyteorian tutkimuksessa ansioituneille henkilöille.
Rolf Nevanlinna oli aktiivinen myös yhteiskunnallisesti. Hän toimi Isänmaallisessa Kansanliikkeessä ja saksalaismielisessä Suomen Valtakunnanliitossa. Saksalaismielisyys juontanee osittain juurensa Nevanlinnan saksalaisesta äidistä. Toisen maailmansodan päätyttyä liittoutuneitten voittoon Rolf Nevanlinna joutui poliittisen painostuksen kohteeksi ja joutui eroamaan rehtorin virasta vuonna 1945.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Lehto, Olli: Korkeat maailmat. Rolf Nevanlinnan elämä. Otava, Keuruu 2001
- Uola, Mikko: Sinimusta Veljeskunta. Isänmaallinen Kansanliike. Otava, Keuruu, 1982
