Reinhard Heydrich
Wikipedia
Reinhard Tristan Eugen Heydrich ( 7. maaliskuuta 1904 – 4. kesäkuuta 1942 ) oli SS-joukkojen Obergruppenführer (kenraali), kansallissosialistisen Saksan keskusturvallisuusviraston Reichssicherheitshauptamtin (RSHA) ensimmäinen päällikkö ja Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltija. Häntä kutsuttiin muun muassa Prahan teurastajaksi.
Heydrich varttui musikaalisessa katolisessa perheessä. Urheilullinen oikeistomielinen nuorukainen liittyi paikallisiin Freikorps-joukkoihin. Saksan laivastossa hän palveli 1922–1926.
1931 Heinrich Himmler valitsi Heydrichin uuteen SS:n vastavakoiluyksikköön ja värväsi tämän samalla kansallissosialistiseen puolueeseen. Heydrich sai nopeasti pelottavan maineen puolueen sisällä ja heinäkuussa 1932 hänen yksikkönsä otti nimen Sicherheitsdienst (SD, turvallisuuspoliisi). Heydrichista ja Himmlerista tuli pian läheisiä kumppaneita ja molemmat hyötyivät toisistaan poliittisesti. Myöhemmin Heydrich nimettiin keskusturvallisuusvirasto RSHA:n ensimmäiseksi päälliköksi. RSHA:n alaisuudessa olivat SD, Gestapo ja Einsatzgruppen.
Heydrichista tuli kolmannen valtakunnan likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen avainhahmoja. Hän ylläpiti arkistoja natsien vastustajista ja oli mukana suunnittelemassa Puolan valehyökkäystä, jota käytettiin tekosyynä Saksan hyökkäykselle Puolaan 1. syyskuuta 1939. Hän oli 20. tammikuuta 1942 järjestetyn Wannseen konferenssin puheenjohtaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja päätettiin "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" (Endlösung der Judenfrage).
Syyskuussa 1941 Heydrich nimettiin Konstantin von Neurathin tilalle käskynhaltijaksi Böömin ja Määrin protektoraattiin (nykyinen Tšekki ilman Sudeettialuetta, joka oli liitetty Saksaan 1938 Münchenin sopimuksella).
[muokkaa] Ilmailu
Reinhard Heydrich palveli Luftwaffessa reservin majurina.
On mahdollista, että hän toimi pommikoneen kk-ampujana Puolan miehityksessä.
Vuonna 1940 hän suoritti melkoisen iäkkäänä hävittäjälentäjän koulutuksen. Tämä tehtiin motivaationa osoittaa, ettei SS-miehet ole vain asfalttisotureita vaan kaikkea osaava eliittiä.
Huhtikuussa 1940 hän lensi Messerschmitt Bf 109-hävittäjällä JG 77-laivueessa Norjassa. 13. toukokuuta 1940 hän teki epäonnistuneen lentoonlähdön ja loukkaantui maahansyöksyssä. Toukokuussa 1940 hän lensi Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Toisen onnettomuuden jälkeen hän palasi Berliiniin.
Kesäkuun puolivälissä 1941 hän alkoi taas lentää Himmlerin asettamasta kiellosta huolimatta. Hän lensi Bf 109E-7-hävittäjällään JG 77:ssa Baltsista eteläiselle itärintamalle. 22. heinäkuuta 1941 hänen koneensa vauroitui pahasti Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa Jampolissa. Heydrich teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle päästen omiensa luo. Hän sai uuden lentokiellon esimieheltään ja tämä kielto piti.
Hän lensi tiedustelulentoja tai torjuntalentoja eikä saavuttanut ilmavoittoja. Hän sai toisen luokan rautaristin vuonna 1940 ja ensimmäisen luokan rautaristin vuonna 1941. Hän sai myös rintamatunnuksen, Frontflugspange, josta voidaan päätellä hänen lentäneen yli 60 sotalentoa.
[muokkaa] Heydrichin salamurha
Tšekkoslovakian hallitus oli maanpaossa Lontoossa ja sen brittikoulutuksen saaneet agentit tekivät Heydrichin murhayrityksen Prahassa 27. toukokuuta, 1942. Adolf Opalkan johtama ryhmä johon kuuluivat myös Josef Valcik, Jan Kubis ja Josef Gabchik odottivat Heydrichin autoa kadunkulmassa, jossa se joutui hidastamaan. Kun auto lähestyi Gabchik tähtäsi ja painoi Sten-konepistoolinsa liipasinta, mutta ase ei lauennut ilmeisesti lataushäiriön vuoksi. Autoa kuljettanut SS-Oberscharführer Klein luuli Gabchikin olevan yksin ja pysäytti auton ampuakseen väijyjän. Silloin Kubis heitti panssarintorjuntakranaatin autoon ja sen räjähdyksessä Heydrich loukkaantui vakavasti.
Vaikka Himmler lähetti parhaat lääkärinsä paikalle, Heydrich kuoli prahalaisessa sairaalassa 4. kesäkuuta kello 4.30 aamulla 38-vuotiaana. Hänet haudattiin juhlavissa hautajaisissa Berliinissä, Hitler piti tilaisuudessa muistopuheen. Ernst Kaltenbrunner valittiin Heydrichin seuraajaksi.
Kostoksi Heydrichin kuolemasta 10. kesäkuuta saksalaiset turvallisuusjoukot piirittivät Lidicen kaivoskylän, surmasivat kylän kaikki yli 16-vuotiaat miehet, lähettivät naiset ja lapset keskitysleireille ja sen jälkeen polttivat kylän.
Heydrichin kuoleman jälkeen ensimmäiset kolme "kokeilukeskitysleiriä" avattiin Treblinkassa, Sobibórissa ja Belzecissä. Projekti nimettiin Operaatio Reinhardiksi Heydrichin kunniaksi.
