Reaktiivipanssari
Wikipedia
Reaktiivipanssari on lähinnä panssarivaunuissa käytetty passiivinen omasuojajärjestelmä, jonka tarkoitus on estää vaunuun osuvan onteloammuksen läpäisy.
[muokkaa] Toimintaperiaate
Reaktiivipanssarointi koostuu lukuisista erillisistä räjähdysainetta sisältävistä elementeistä, jotka on sijoitettu vaunun varsinaisten panssarilevyjen päälle. Reaktiivipanssarielementti on suunniteltu siten, että se ei räjähdä vielä pienempien, kiväärikaliiperisten ammusten osumista. Esimerkiksi singon ontelokranaatin osuessa reaktiivipanssariin, osuman saanut reaktiivipanssarielementti räjähtää ulospäin. Räjähdysvaikutuksen tarkoituksena on estää kranaatin ontelosuihkun kunnollinen muodostuminen ja panssarinläpäisy.
Reaktiivipanssareiden yleistyttyä on käyttöön otettu ns. kaksoisonteloammuksia, joissa on kaksi ontelopanosta peräkkäin. Näistä ensimmäisen on tarkoituksena räjäyttää reaktiivipanssarielementti osumakohdassa. Jälkimmäinen ontelopanos taas läpäisee varsinaisen panssarin. Reaktiivipanssarit eivät sovellu kevyimpiin vaunuihin, koska räjähdyspanos saattaa vaurioittaa itse panssarivaunua. Tästä poikkeuksena on kuitenkin Rafaelin kehittämä LBR-reaktiivipanssari, jota on käytetty mm. Bradley-rynnäkköpanssarivaunuissa.
