Reaalipolitiikka
Wikipedia
Reaalipolitiikka on perinteistä voimaan ja valtion itsekkäisiin etuihin perustuvaa politiikkaa.
[muokkaa] Sanan historia
Sanan alkuperä on 1800-luvulla, jolloin vastayhdistyneen Saksan kansleri Otto von Bismarck viittasi sillä Euroopan mahtivaltioiden kuningashuoneiden valtapeliin. Muilla kielillä käytetään yleensä alkuperäistä saksankielistä muotoa realpolitik, joka juontuu sanoista real (todellinen, aktuaalinen) ja politik (politiikka).
[muokkaa] Reaalipolitiikan sisältö
Reaalipolitiikan tärkeimpänä sisältönä on mukautuminen vallitseviin tosiasioihin ilman ideologista sitoutumista. Kuitenkin 1800-luvulla "kansallinen ylpeys" saneli sen, miten pitkälle käytännössä voitiin joustavaa ulkopolitiikkaa voitiin toteuttaa. Realpolitikin alkuunpanneen järjestelmän romahdus tapahtuikin ensimmäisen maailmansodan myötä.
Euroopan kuningashuoneiden hegemonian murruttua reaalipolitiikka alkoi tarkoittaa yhä enemmän myös uusien valtiomahtien, kuten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, harjoittamaa politiikkaa. Näiden valtioiden ympärille muodostuneet blokit ajautuivat kylmän sodan aikana ydinasevarustelun myötä ns. "kauhun tasapainoon", joka pakotti molemmat osapuolet noudattamaan paikoitellen raadollistakin reaalipolitiikkaa.
[muokkaa] Reaalipolitiikan tulevaisuus
Neuvostoliiton ja itäblokin romahdettua tämä pakko on hellittänyt, mutta reaalipoliittinen suuntautuminen on järjestään säilyttänyt asemansa, ellei jopa voimistunut. Kuitenkin jotkut pitävät mahdollisena, että sen rinnalle on nousemassa jollain aikavälillä uusi politiikan suunta, noopolitik, globaaliin tietoon ja verkkoon perustuva mielen politiikka.
