Pussirotat
Wikipedia
| Pussirotat | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Virginianopossumi (Didelphis virginiana) |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Alaheimot | ||||||||||||||
|
Pussirotat[1] (Didelphidae) tai opossumit[2] ovat Amerikassa eläviä pussieläimiä (Marsupialia). Niiden lähimpiä sukulaisia ovat pussipäästäiset.
Pussirotat ovat pieniä tai keskikokoisia pussieläimiä. Kooltaan ne vastaavat suurin piirtein isokokoista kotikissaa. Useimmilla lahkon eläimistä on pitkä nokka ja kapea pääkoppa. Pussirotilla on tarttumahäntä, mutta tämän voima ei riitä kannattamaan aikuisen yksilön painoa, joten vain poikaset saattavat roikkua häntänsä varassa.
Pussirotat ovat kaikkiruokaisia. Niiden erikoistumaton biologia, joustava ruokavalio ja lisääntymisstrategia ovat tehneet niistä menestyneitä uusille alueille levittäytyjiä ja hyviä selviytymään vaikeista ajoista. Alun perin pussirottia tavattiin Yhdysvalloissa ainoastaan itäosissa. Nykyään se on kulkeutunut ihmisen mukana länteen ja levittäytynyt aina Kanadan puolelle Torontoon asti.
Pussirotat ovat vaeltelevia, ja ne pysyvät samalla alueella vain niin kauan, kuin vettä ja ruokaa on helposti saatavilla.
Uhattuna pussirotat matkivat haavoittuneet tai kuolleen ulkonäköä ja hajua. Eläimet vetävät huulet sisään, hampaat ovat paljastettu, suun ympärillä on kuolaa ja peräaukon rauhaset erittävät pahanhajuista ainetta. Reaktio on tahdostariippumaton. Pussirotat ovat tässä tilassa kuitenkin melko haavoittuvaisia, sillä ne voidaan vaikka kantaa pois. Monet hyväätahtovat ihmiset ovatkin epähuomiossaan tappaneet katatonisen eläimen.
[muokkaa] Alaheimot, suvut ja lajit [3]
- alaheimo Caluromyinae (Kirsch, 1977)
- suku Caluromys (J.A. Allen, 1900)
- lajit Caluromys derbianus, Caluromys lanatus
- Caluromysiops (Sanborn, 1951)
- Caluromysiops irrupta
- Glironia (Thomas, 1912)
- Glironia venusta
- †Pachybiotherium
- alaheimo Didelphinae (Gray, 1821)
- suku: Chacodelphys
- laji Chacodelphys formosa
- Chironectes (Illiger, 1811)
- Pussisaukko eli japok (Chironectes minimus)[4]
- Cryptonanus (Voss, 2005)
- Patagonianpussirotta (Cryptonanus agricolai)[2], Cryptonanus chacoensis, Cryptonanus guahybae, Cryptonanus ignitus, Cryptonanus unduaviensis
- Didelphis (Linnaeus, 1758)
- Valkovatsaopossumi (Didelphis albiventris)[2], Didelphis aurita, Didelphis imperfecta, Isokorvaopossumi (Didelphis marsupialis)[2], Didelphis pernigra, Virginianopossumi (Didelphis virginiana)[4]
- Gracilinanus
- Gracilinanus aceramarcae, Gracilinanus agilis, Gracilinanu dryas, Gracilinanu emiliae, Gracilinanu marica, Gracilinanu microtarsus
- Hyperdidelphys
- Lestodelphys
- Lutreolina
- Paksuhäntäopossumi (Lutreolina crassicaudata)[2]
- Marmosa
- Hiiriopossumi (Marmosa murina)[4]
- Marmosops
- Metachirus
- Micoureus
- Monodelphis
- Philander
- Thylamys
- Tlacuatzin
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/elaimet.html
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 Mikko's Phylogeny Archive
- ↑ WikiSpecies - Didelphidae
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Burnie, David: Matka eläinten maailmaan (2004, WSOY, alkuteos The Concise Animal Encyclopedia, 2000)
