Psykososiaalinen lyhytkasvuisuus
Wikipedia
Psykososiaalinen lyhytkasvuisuus on harvinainen häiriötila, joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta, murrosiän viivästymistä, masennusta, omituisia käytöstapoja, kehitysvammaisuutta ja oppimisvaikeuksia. Sen katsotaaan johtuvan aivolisäkkeen vajaatoiminnasta eli hypopituitarismista, mikä on seurausta julmasta kohtelusta tai heitteillejätöstä.
Vuonna 2003 päivitetyssä artikkelissa Andrew P. Sirotnak jakoi oireiston kolmeen päätyyppiin. Näistä ensimmäiselle, vauvaiän ryhmälle, ominaista on korkea ennenaikaisen kuoleman riski ja masentuneisuus. Toisessa ryhmässä oireet, joita ovat masentuneisuus, käytöksen häiriöt ja kasvuhormonin erityksen vajaatoiminta, puhkeavat kolmannen ikävuoden paikkeilla. Kolmannessa ryhmässä oireiden puhkeamisaika on myöhemmässä lapsuusiässä, eivätkä ne ole niin voimakkaita kuin kahdessa muussa päätyypissä.
Psykososiaalinen lyhytkasvuisuus on esiintyvyydeltään varsin harvinainen, eikä sen esiintyvyydestä ole esitetty tietoja. Andrew P. Sirotnakin Skusen Feral.com -katsauksessa vuodelta 1995 sen sanotaan kuitenkin olevan yleisintä europidisten ihmisten keskuudessa.
Psykososiaaalisen lyhytkasvuisuuden hoidossa ei kasvuhormonihoidoista ole ollut apua, mutta huoltajien vaihtaminen on nopeuttanut henkilön pituuskasvua. On esitetty, että julmasta kasvuympäristöstä vapautuminen olisi nostanut lapsen älykkyysosamäärää kymmenillä pisteillä.
Peter Pan -kirjojen kirjoittajan J. M. Barrien on yleisesti uskottu kärsineen psykososiaalisesta lyhytkasvuisuudesta.
