Preferenssiutilitarismi
Wikipedia
Preferenssiutilitarismi on eräs tyyppi moraalisesta utilitarismista, joka määrittää moraaliseksi hyväksi preferenssien täyttymisen. Kuten kaikkien konsikventialististen utilitaaristen moralistien mielestä, preferenssiutilitaristien mielestäkin maksimaalinen lopputulos on tavoiteltava asia, he vain määrittävät maksimaalisen preferenssien täyttymisen parhaaksi lopputulokseksi.
Perinteisesti utilitaristit olivat hedonisteja enemmän tai vähemmän, uskoen mielihyvän syntyvän toimiin osallistuneiden mielentiloista. Esim. Jeremy Benthamin mielestä tuli siis tuottaa kaikille osallisille maksimaalinen määrä mielihyvää.
Preferenssiutilitaristien mielestä tämä on ongelmallista, koska siihen liittyy oletus "mitä et tiedä ei voi satuttaa sinua". Joku esimerkiksi saattaa levittää Annan selän takana hänestä huhuja tuhoten hänen maineensa ilman, että Anna itse ikinä saa tietää. Tämä ei myöskään vähennä hänen koko loppuelämänsä aikana kokemaa mielihyvää. Hedonistin mielestä tämä ei siis vahingoittanut Annaa, koska "elämyksen vaatimus" ei täyttynyt, Anna ei ikinä ollut suoraan osallinen tapahtumiin eikä kokenut mitään.
Preferenssiutilitarismi hylkää elämysvaatimuksen. Koska henkilöllä on preferenssi eli halu hyvään maineeseen, sen pilaaminen vahingoittaa häntä vaikkei hän suoranaisesti kokisikaan tästä ikinä mitään.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
- Häyry, Matti (2001). Mahdollisimman monen onnellisuus: Utilitarismin historia, teoria ja sovellukset. Porvoo: Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-25858-X
[muokkaa] Katso myös
| Moraaliteoriat |
|---|
| Kategorinen imperatiivi - Luonnonoikeusteoria - Klassinen utilitarismi - Preferenssiutilitarismi - Universaalipreskriptivismi - Kollektiivinen vapaus |
