Pohjolan tytär
Wikipedia
Pohjolan tyttäret eli Pohjolan neidot ovat kalevalaisen runouden tuntemia myyttisiä ja ihmeellisiä neitoja, jotka asuvat Pohjolassa tai jopa taivaalla.
Yleisessä kuvauksessa Pohjolan tytär istuu taivaalla kulta- ja hopealankoja kutoen. Neito on maan kuulu ja veden valio. Neito on niin kirkas ja valkea, että vaatteen läpi näkyy hipiä, hipiän läpi liha, lihan läpi luu, ja luun läpi luuydin. Eräässä kuvauksessa luuytimen läpi näkyy vielä neidon väki.
Tyttären taivaallista istuinpaikkaa, "ilman vempelettä", on pidetty sateenkaarena, vuorenhuippuna tai taivaankannen kattohirtenä. Kulta- ja hopealankoja on verrattu tiedon lankoihin tai ihmisten elämänlankoihin. Neidon läpinäkyvyyden ja taivaallisen olopaikan on katsottu korostavan yliluonnollisuutta. Neito ei siis ole tavallinen nainen. Hänellä on saattanut olla joissakin aikaisemmissa myyteissä jonkinlainen rooli maailmankaikkeuden tai ihmiskohtaloiden suunnittelijana tai ylläpitäjänä, joskin tämä rooli on ajan myötä vähentynyt.
Taruissa monet käyvät kosimassa ja vaatimassa Pohjolan tyttäriä itselleen. Pohjola ei kuitenkaan anna tyttäriään helposti. Pohjolaan päästäkseen on joskus ylitettävä useita esteitä, kuten rotkoja, muuri tai hirviöitä. Pohjolan emäntä saattaa lisäksi asettaa mahdottomilta tuntuvia tehtäviä vaatimuksena tyttäriensä luovuttamiselle. Vaikka tehtävä olisi suoritettu, emäntä voi pettää lupauksensa, ja asettaa lisää tehtäviä. Itse tyttäretkin voivat kieltäytyä, mutta joskus he myös antavat vihjeitä tehtävistä suoriutumiseen. Ainakin Kalevalassa naiduksi saadut Pohjolan tyttäret osoittautuvat kelvottomiksi vaimoiksi.
