Pohjoismaiden neuvosto
Wikipedia
Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto on yhteistyöfoorumi Pohjoismaiden hallituksille. Se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ja sen ensimmäinen käytännöllinen tulos oli vuonna 1952 aikaansaatu yleinen työvoimamarkkina-alue, sosiaaliturva ja vapaa liikkuvuus rajojen yli ilman passien tarkastuksia maiden kansalaisilla.
Pohjoismaiden neuvostolla on toimisto Kööpenhaminassa ja useita sivukonttoreita jokaisessa erillisessä maassa. Neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta tuoda kaikki päätökset lakeihinsa maan laillisen kokoomuksen turvin (parlamentti).
Pohjoismaiden neuvosto käyttää työkielinään ruotsia, tanskaa ja norjaa, mutta tulevaisuudessa Baltian maiden liittyessä kieleksi vaihdettaneen englanti.
1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö. Pohjoismaat neuvottelivat uuden organisaation, NordEkin, perustamisesta. NordEkin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta Neuvostoliittoon liittyvien suhteiden takia (ks. suomettuminen). Ilman Suomen mukana oloa idea ei toiminut ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.
[muokkaa] Katso myös
- Skandinavian puolustusunioni
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nordisk Råd - Virallinen sivu
- Nordic FAQ
