Pinta-aalto
Wikipedia
Pinta-aalto aaltoliikkeen etenemistä kahden aineen rajapinnassa. Se on mm. sähkömagenettisen aaltoliikkeen eräs etenemismuoto. Merellä veteen liittyen pinta-aalto on tuulen aikaansaamaa aaltoliikettä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pinta-aalto sähkömagneettiseen spektriin liittyen
Pinta-aallossa (maanpinta- tai merenpinta-aallossa) sähkömagneettinen aaltollike etenee maan tai meren pinnan kaarevaa muotoa seuraten maan (tai meren) ja ilman rajapinnassa, mikäli antennikorkeudet ovat pieniä aallonpituuteen nähden. Pinta-aallon eteneminen riippuu pinnan sähköisistä ominaisuuksista, jotka ovat mm. taajuuden funktio.
Pinta-aaltoa esiintyy sähkömagneettiseen aaltoliikkeeseen liittyen aina HF- ja VHF-alueille asti (300 MHz), mutta pinta-aalto vaimenee jo HF-alueella voimakkaasti. VHF:ä suuremmilla tajuuksilla sitä ei tyypillisesti esiinny, vaan eteneminen perustuu kasvavasti suoraan säteilyyn. Vastaavasti pinta-aalto on sitä voimakkaampi ja etenee sitä kauemmaksi horisontin taakse mitä pienempi taajuus on VHF:stä. HF:llä pinta-aalto etenee tyypillisesti muutamia kymmeniä (30 - 80 km) kilometrejä.
Pinta-aalto etenee meren sähköisistä ominaisuuksista johtuen merellä paremmin kuin maalla. Pinta-aalto pystyy etenemään ominaisuuksistaan johtuen pienten esteiden ja horisontin taakse.
[muokkaa] Pinta-aalto veteen liittyen
(lisää)
[muokkaa] Pinta-aalto ääneen liittyen
(lisää)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteitä
- Jyri Kosola, Tero Solante:"Digitaalinen taistelukenttä - Informaatioajan sotakoneen tekniikka" Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos. Edita Prima Oy, Helsinki 2003 s. 76 - 77
