Partenogeneesi

Wikipedia

Partenogeneesillä eli neitseellisellä syntymisellä tarkoitetaan alkion syntymistä naaraspuolisesta sukusolusta ilman koiraspuolisen sukupuolisolun vaikutusta. Jos munasolu on syntynyt normaalilla tavalla meioosissa (tumanjakautuminen), on uudella yksilöllä haploidinen kromosomisto.

Partenogeneesi voidaan jaotella useisiin eri tyyppeihin, jotka voidaan edelleen luokitella useisiin järjestelmiin. Luokittelu voi perustua

• lisääntymistapaan
• sukupuolen määräytymismekanismiin ja
• sukupuolisoluissa, gameetit^[1], havaittaviin eroihin.

Sisällysluettelo 1 Partenogeneettinen luokittelu 2 Esimerkkejä partenogeneesistä 3 Tutkijoita 4 Viitteet 5 Lähteet

[muokkaa] Partenogeneettinen luokittelu

Lisääntymistavan mukaan erotetaan tilapäinen partenogeneesi (engl.ocassional parhenogenesis), joissa hedelmöittymätön munasolu kehittyy sattumalta aikuiseksi ja normaali partenogeneesi.

Normaali partenogeneesi jaetaan ehdottomaan (engl. obligate) ja ehdolliseen (faculative) partenogeneesiin. Ehdollisessa partenogeneesissä kehittyminen hedelmöittymästä munasolusta on mahdollinen vain tietyissä olosuhteissa. Ehdottomassa partenogeneesissä kaikki sukupolvet voivat olla partenogeneettisiä (täydellinen partenogeneesi) tai suvulliset ja partenogeneettiset sukupolvet voivat vuorotella (syklinen partenogeneesi).

Luokiteltaessa partenogeneesin tyyppejä sukupuolen määräytymisen perustella erotetaan

• arrenotokia, jossa hedelmöittymättömät munasolut kehittyvät koiraiksi mutta hedelmöittymät naaraiksi
• telytokia, jossa hedelmöittymät munasolut kehittyvät naaraiksi ja
• deuterotokia, joissa hedelmöittymättömistä munasoluista voi kehittyä kummankin sukupuolen yksilöitä.

Luokiteltaessa sukupuolisoluissa havaittavien erojen perusteella erotetaan generatiivinen (haploidi) ja somaattinen partenogeneesi (diploidi) ja sen alatyypit automiktinen ja apomiktinen partenogeneesi. Generatiivisessa partenogeneesissä yksilöt kehittyvät munasoluista, jotka ovat käyneet läpi meioosin ja ovat siis haploideja. Somaattisessa partenogeneesissä kehittittyvillä yksilöillä on on diploidi kromosomiluku.

Automiktisessä partenogeneesissä diploidi kromosomiluku syntyy siten, että ensin tapahtuu kromosomiluvun reduktio, mutta diploidi luku palautuu kun kaksi haploidia tumaa yhtyy.

Apomiktisessä^[2] partenogeneesissä ei tapahdu kromosoviluvun reduktiota eikä tumien yhtymistä. Apomiksissä erotetaan kaksi päätyyppiä agamospermia ^[3] ja vegetatiivien^[4] lisääntyminen. Apomiksin tuloksena syntyvä jälkeläinen on geneettisesti identtinen emonsa kanssa, ellei tapahdu autosegeraatiota^[5].

[muokkaa] Esimerkkejä partenogeneesistä

Kirvat lisääntyvät kesällä partenogeneettisesti, mutta vaihtavat lisääntymistapaansa syksyllä suvulliseksi eli edustavat syklistä partenogeneesiä. Partenogeneesi voidaan aikaan saada myös kokeellisesti; esim. sammakkoeläinten hedelmöittymätön munasolu voidaan indusoida jakautumaan tietyillä kemikaaleilla tai mekaanisesti ärsyttämällä. Nisäkkäillä nämä kokeet ovat yleensä tuottaneet korkeintaan varhaisia alkioasteita, mutta kaniinin munasolu on saatu neitseellisesti kehittymään poikaseksi asti.

[muokkaa] Tutkijoita

"Mikrobiologian isäksi" nimitetty, alankomaalainen Antonie van Leeuwenhoek (1632–1723) havaitsi ensimmäisenä kirvojen partenogeneesin. Jacques Loeb (1859–1924) toimiessaa New Yorkin Rockefeller instituutissa tutki säteilyenergian vaikutuksia elävään aineeseen sekä keinotekoista partenogeneesia, regeneraatiota ja tropismeja. Suomalainen perinnöllisyystieteen tutkija, akateemikko Esko Suomalainen (1910-95) on tutkinut erityisesti partenogeneesia ja kromosomisuhteita.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ (kreik. gametes = aviomies; gamete = avovaimo) gameetit ovat hedelmöitykseen osallistuvia tavallisesti haploideja soluja. Eri eliöryhmissä gameettien osuus vaihtelee suuresti, mutta eri sukupuolten sukupuolisolujen yhtyessä eli hedelmöityksessä syntyy aina tsygootti, josta kehittyy uusi yksilö.
2. ↑ apomixis, kreik. miksis = sekoittaminen, hedelmöitys) on korkeampien kasvien lisääntyminen ilman hedelmöitystä.
3. ↑ agamospermiassa syntyy alkioita ja siemeniä, mutta ilman hedelmöitystä. Tällöin puuttuu tavallisesti meioosi.
4. ↑ vegetatiivisessa eli kasvullisessa lisääntymisessä uusi yksilö syntyy ryhmästä erilaistumattomia tai erilaistuneita soluja siten, että siten, että alkiota tai siemeniä ei synny (esim. kasvinosista, rönsyistä, juurakoista jne..)
5. ↑ autosegeraatiolla tarkoitetaan kromosomiston muutosta munasolujen muodostuessa gametofyyttisesti apomiktisilla kasveilla.

[muokkaa] Lähteet

Tirri, Rauno ym. (2001): Biologian sanakirja. Otava. ISBN 951-1-17618-8.