Pangermanismi
Wikipedia
Pangermanismi on 1800-luvulla syntynyt ajattelutapa, joka korosti saksalaisten eri heimojen tai laajemmassa mielessä kaikkien germaanisia kieliä puhuvien kansojen yhteenkuuluvuutta. Pangermanismiin liittyi käsitys erityisestä germaanisesta kansanluonteesta ja usein myös rasistinen oletus germaaneista "arjalaisen herrarodun" puhdasverisimpinä edustajina.
Pangermanismin synty liittyi saksalaiseen kansallistunteeseen ja pyrkimyksiin luoda yhtenäinen Saksan kansallisvaltio, mikä toteutui vuonna 1871. Tämän jälkeen pangermanismi yhdistettiin usein imperialistiseen ajatteluun, jossa Saksalle kaavailtiin roolia Euroopan johtavana valtiona. Saksa voitiin nähdä Alankomaissa, Belgiassa ja Skandinaviassa asuvien germaanien liittolaisena, suojelijana ja eräänlaisena isoveljenä. Pangermanismin suhde Britanniaan oli mutkikkaampi: englantilaiset ja saksalaiset voitiin nähdä germaanisina sukulaiskansoina, mutta samalla Brittiläinen imperiumi oli Saksan kilpailija ja vastustaja.
Pangermanismi vaikutti voimakkaasti kansallissosialistiseen ideologiaan.
Rinnakkaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi panslavismi, suomalais-ugrilainen heimoaate ja panarabialaisuus.
