Orion (avaruusalus)

Wikipedia

Orion-kapseli kuulaskeutujaan telakoituneena

Orion-avaruusalus (aiemmin Crew Exploration Vehicle (CEV)) on NASAn sukkulan korvaava alus. Orion-ohjelma korvasi Columbia-sukkulan tuhon jälkeen aiemman Orbital Space Plane (OSP) ohjelman, jonka piti korvata Avaruussukkula vuoteen 2010 mennessä.

Orion-avaruusalusta ei pidä sekoittaa 1960-luvun Orion-projektiin, jonka tarkoitus oli luoda ydinkäyttöinen kantoraketti.

Orionia kehitetään Project Constellationissa, joka on osa presidentti Bushin 14. tammikuuta 2005 televisiopuheessaan julkistamaa Vision for Space Exploration-ohjelmaa. Sen mukaan Orion olisi valmis testaukseen vuonna 2008 ja lentovalmis vuonna 2014. Sukkula on tarkoitus vetää pois käytöstä vuoteen 2010 mennessä. Eräiden kaavailuiden mukaan Orion-aluksilla lennettäisiin ISS-avaruusasemalle jo 2011 [1].

[muokkaa] Aluksen konfiguraatio

Orion muistuttaisi ulkonäöltään Apollo-kapselia. Siihen mahtuisi kuuden hengen miehistö. Se painaisi 12 000 kg eli kaksi kertaa Apollon komentomoduulin verran. Sen pääosat ovat

Orion-kapseli
Earth Departure Stage (EDS) eli propulsiojärjestelmä maan kiertoradalta poistumiseen
Lunar Surface Access Module (LSAM) eli kuulaskeutuja.

Kuuhun lennettäessä alus laukaistaisiin kahdessa osassa. Voimakas Ares V vie avaruuteen kuulaskeutujan ja matkaan tarvittavat rakettivaiheet. Pienemmällä Ares I:llä laukaistaan Orion-miehistökapseli. Ratkaisua perustellaan miehistön mahdollisimman suurella turvallisuudella. Vaarallisimmat hetket ovat laukaisun yhteydessä, ja pienempi määrä polttoainetta on vähemmän riskialtista.

Maahan kapseli palaisi laskuvarjojen varassa. Toisin kuin Apollo-kapselit jotka laskeutuivat Tyyneen valtamereen, Orion laskeutuisi maan pinnalle. Mahdollisia laskeutumispaikkoja olisivat esim. Edwards Air Force Base Kaliforniassa, Carson Flats Nevadassa tai Moses Lake Washingtonin osavaltiossa. Maahanpaluun jälkeen kapseli kunnostetaan uutta lentoa varten. Samaa kapselia suunnitellaan käytettäväksi noin 10 lennon ajan. Ennen uutta lentoa kapselin lämpökilpi vaihdetaan uuteen.

[muokkaa] Projektin tilanne

Elokuussa 2005 NASAn hahmotelma Orionista on Apollo-kapselin kaltainen. [2]. Kuualuksen suunnittelu alkaa vasta sukkulan käytöstä poiston jälkeen ja se voisi olla valmis vuonna 2018. Floridalaisen Sentinel-sanomalehden mukaan miehitetyn kuulento-ohjelman kustannukset ovat vuoteen 2025 mennessä 217 miljardia dollaria.

Tarjouskilpa Orionista suunnittelusta on ratkennut. 13. kesäkuuta 2005 NASA aloitti kaksi rinnakkaista projektia. Niitä toteuttavat:

Northrop Grumman yhdessä Boeingin kanssa suunnittelee Spiral One-alusta. Muita projektin osallistujia ovat italialainen Alenia Spazio, ARES Corporation, Charles Stark Draper Laboratory ja United Space Alliance.
Lockheed Martin yhdessä eurooppalaisen EADSin kanssa suunnittelee toista versiota. Muita projektin osanottajia ovat United Space Alliance, Honeywell, Orbital Sciences, Hamilton Sundstrand ja Wyle Laboratories.

Euroopan rooli näyttää olevan paljon suurempi kuin avaruussukkulan kehittämisessä. Sukkulan esitutkimuksessa ei ollut mukana lainkaan eurooppalaisia osapuolia ellei tällaiseksi katsota Von Braunia ja hänen saksalais-amerikkalaisia insinöörejään. ESA ei ole lainkaan keskutellut Orionin mahdollisen eurooppalaisen työosuuden rahoittamisesta.

31. elokuuta 2006 NASA päätti tilata aluksen Lockheed Martin -yhtiöltä.