Oraakkelinluukirjoitukset

Wikipedia

Oraakkelinluukirjoitukset eli kilpikonnanluukirjoitukset (kiinaksi 甲骨 [jia gu] tai 卜辞 [bu ci] (perinteisillä merkeillä 卜辭)) ovat vanhimmat löytyneet kiinankieliset kirjoitukset. Ne ovat peräisin Kiinan Shang-dynastian ajalta, n. 1500 - 1200-luvulta eaa. Tekstit ovat varsin kehittyneitä ja niissä esiintyy noin 5000 erilaista merkkiä, mistä päätellään että kiinan kirjoituksella oli jo tuohon aikaan usean sadan vuoden historia. Tekstit on kirjoitettu kilpikonnan vatsaluihin. Hoviennustaja on kirjoittanut luihin kysymyksen, minkä jälkeen luita on kuumennettu, jolloin niihin on jäänyt jälkiä joista ennustaja oletettavasti on päätellyt vastauksen. Myöhemmin hän on kirjoittanut luihin miten todellisuudessa kävi.

Tekstien aiheet koskevat kaikkia hallitsijan toimia: esi-isien ja jumalien palvontaa, sotaretkiä, virkanimityksiä, oikeuskäsittelyjä, kaupunkien rakentamisia, maatalouskampanjoita, meteorologiaa (mm. sadetta ja tuulia), sairauksia, matkoja, unia, syntymiä ja tulevien päivien menestyksekkyyttä.

1800-luvulta lähtien Kiinasta on löytynyt yli 100 000 oraakkelinluukirjoitusta. Suurin osa on löytynyt Shang-dynastian viimeisen pääkaupungin alueelta. Yli 50 000 kirjoituksista on sittemmin julkaistu ja niitä tutkittu. Kirjallisuudentutkija Wang Yirong (1845-1919) huomasi kirjoitusten palasia apteekeissa, joissa niitä myytiin lohikäärmeenluina. Ystävänsä Liu En (1857-1909) kanssa hän tunnisti kirjoitukset Shang-dynastian aikaisiksi. Liu E julkaisi lukuisia näistä kirjoituksista kirjoissaan.

Kirjoituksista on muodostettu tekstikorpuksia, joissa on yhteensä satoja tuhansia kiinan merkkejä (luukirjoitusmuodossa). Nämä merkit toimivat logogrammeina eli sanamerkkeinä, kukin merkki vastaa jotakin tietyllä tavalla lausuttua sanaa. Vajaa puolet kirjoituksissa esiintyvistä merkeistä on yhä tunnistamatta, mutta useammin esiintyvät on tunnistettu ja tekstejä voidaan varsin hyvin lukea, sillä käytetty kielioppi on lähellä klassista kiinaa. Monet merkit ovat hyvin samantapaisia kuin nykyiset kiinan merkit.

Kirjoituksessa käytetty kieli on päätelty osin sanajärjestyksen perusteella, osin rebus-prinsiipin (vrt. kuva-arvoitus) mukaisesti. Kirjoituksissa esiintyy (varhaisemmassa muodossaan) esimerkiksi merkki 來 (lái, eli tulla) erään ruohokasvin merkkinä, joka ääntyy kiinaksi samalla tavalla kuin verbi tulla. (Vrt. suomen sana kuusi, joka numeromerkityksessäänkin sana-arvoituksiin piirretään puuna.)

Teksteissä esiintyy myös kiinalaisen laskujärjestelmän idea: yksinkertaiset merkit yhdestä kymmeneen ja merkki sadalle, sekä kaksi sarjaa monimutkaisempia merkkejä, joista toisessa on kymmenen symbolia ja toisessa kaksitoista. Näistä muodostetaan 60 yhdistelmän kierto, joita tuohon aikaan käytettiin päivien laskemiseen, myöhemmin myös vuosien sykleinä.

Teksteissä kuvataan myös entisille kuninkaille tehtyjä uhrauksia, ja näistä ollaan voitu todeta kaikki Shang-dynastian kuninkaat. Täten päätellyt kuninkaat vastaavat varsin hyvin Han-dynastian aikaisen historioitsija Sima Qianin luettelemia Shang-dynastian kuninkaita.

Zhou-dynastian ajoilta on peräisin vielä laajempia kiinankielisiä kirjoituksia ja pidempiä tekstejä, katso jinshi-kirjoitus.

Näyte oraakkelinluukirjoituksista ja tietoa englanniksi osoitteesta http://www.chinaknowledge.de/History/Myth/translit.htm