Notre-Damen katedraali (Amiens)

Wikipedia

Amiensin Notre-Dame katedraalin julkisivu

Amiensin Notre-Damen katedraali on suurin Ranskassa sijaitseva kirkkorakennus, jonka sisätilan tilavuus on 200.000m³. Kirkko on tyypillistä goottilaista flamboyant-tyyliä. Kirkon koko pituus on 145 metriä ja sen holvikaarien korkeus on 42.30 metriä, joka on käytännössä suurin korkeus, jonka tämä kirkonrakentamisen tekniikka sallii. Vuodesta 1981 lähtien kirkko on ollut kirjattuna Unescon maailmanperintöluetteloon.

[muokkaa] Rakennuksen mitat

Ulkopuolen pituus: 145 m
Sisäpuolen pituus: 133,50 m
Kirkkolaivan leveys: 14,60 m
Sivulaivojen leveydet: 8,65 m
Ristilaivan pituus: 70 m
Holvien korkeus: 42,30 m
Pinta-ala: 7.700 m2
Sisätilan tilavuus: noin 200.000 m3
Pohjoisen kellotornin korkeus: 66 mètres
Eteläisen kellotornin korkeus: 65 mètres
Tornin korkeus: 112,70 mètres

[muokkaa] Historia

Amiensin katedraalin pohjapiirustus

[muokkaa] Arkkitehdit

Katedraali on inhimillisten ihmisten aikaansaama maallinen rakennus. Arkkitehti, vaikka keskiajalla ei vielä termi ollut edes käytössä vaan pidettiin parempana urakoitsijaa tai jopa kivitohtoria, jolloin määriteltiin henkilön olevan 1200-luvun rakennustiedon mestari. Näin hän häivytti itseltään tuntemattomuuden kaavun.

Robert de Luzarches oli kuuluisa taidoistaan ja kyvyistään tehdä erinomaisia piirustuksia, sekä puusta, vahasta ja kipsistä tekemistään pienoismalleista. Hän oli tunnettu myös taidoistaan vakuuttaa päättäjät ja sitten rakennusvaiheessa hän oli ylivertainen yhteydenpidossa työntekijöihin. Robert de Luzarches, valittiin noin vuonna 1220 rakennuksen arkkitehdiksi, mutta hänen ennenaikainen kuolemansa noin vuonna 1222, antoi uudelle arkkitehdille santaa näyttöjä kuvustaan. Mutta ennen kuolemaansa de Luzarches kehitteli uudet rakennusmenetelmä ja etenkin kirkkolaivan ja poikkilaivan pilareiden työstämiseen. Tämä uusi menetelmä vähensi työvoiman tarvetta ja samalla joudutti kirkkorakennuksen valmistukista.

Uudeksi rakennusurakoitsijaksi valittiin Thomas de Cormont, joka vastasi rakennustöistä ja niiden edistymisestä vuosien 1222 ja 1240 välisenä aikana. Työt etenivät niin, että vuonna 1236 valmistui kirkkolaiva ja vuonna 1243 olivat tornit ja fasadi valmiina.

Tornien valmistumisen koko tosin Thomasin poika Renaud de Cormont, joka johti työmaata vuodesta 1240 lähtien aina sen valmistumiseen saakka. Hän joutui korjaamaan tulipalon aiheuttamat vahingot ja hänen aikanaan saatiin kokonaisuudessaan päätökseen myös kuorin rakennustyöt.

[muokkaa] Kivimiehet

Tâcheron (kivenhakkaaja): hänen tehtävänään oli antaa kivelle haluttu muoto
Sculpteur (kuvanveistäjä): hän oli työmaalla yleensa se joka piti tiiviimmin ja jopa jatkuvasti yhteyttä arkkitehtiin jotta tietäisi mihin tietty kuva rakennuksessa sijoitetaan, sekä myös kuvien suunnittelijaan, joka antoi halutuille kuville hahmon
Poseur (asettelija): tehtävänä oli taidokas kivien astettelu, jotta ne kedstäisivät vuosisatoja paikoillaan
Mortelier (laastintekijä): hänen vastuullaan oli hiekan ja kalkin avulla muodostelun laastin tekeminen, jotta rakennuselementit saataisiin mahdollisimman pitävät liitetyiksi yhteen
Apparailleur (muurari, joka hakkasi myös kiviä)
Peintres-verriers (lasimaalari): hän oli yleensä tuntemattomaksi jäänyt käsityöläinen, joka myös työskenteli suuren projektin parissa

[muokkaa] Muut ammattilaiset

Myös useat muut ammattilaiset antoivat panoksensa suurten katedraalien rakentamiseen. Heitä olviat mm.:

Maîtres ferronniers (seppämestarit): he valmistivat ja korjasivat kirkon rakentamisessa tarvittavat kivityökalut
Maîtres charpentiers (puuseppämestarit): he vastasivat palkistojen rakentamisesta
Maîtres couvreurs (kattomestarit): vastasivat kattamismateriaalien asentamisesta, sekä myös sen korjaamisesta ja huollosta
Ouvriers (työläiset): heidän tehtävänsä olviat moninaiset. Osa liitti ykteen rakennuskivat ja heitä työmalla noin pari sataa. Kuitenkin lukuisimpia olivat ne, jotka toimittivat rakennustyömaalle materiaalin, esimerkiksi kärrysepät tekivät suuren määrän kärryjä kiven kuljettamiseksi työmaalle.

[muokkaa] Varat

Katedraali rakentamisen aikoihin 1200-luvulla varallisuus ja maaomaisuuden tuotto vahvistin voimakkaasti alueen talouselämää. Amiens pääsi mukaan talouden kehittymiseen kehittäen teksitiiilien kasiteollisuutta.

Tekstiiliteollisuus oli vaurasta, myös alueen värjärit yhdistyivät killoiksi ja tämä johti myös ihan oman värisävynsä, Amiensin sinisen, syntyyn. Tämä oli värinä hyvin kysytty kankaiden värjäyksessä. Kaikki tämä varallisuus mahdollisti jättimäisen katedraalien rakentamisen, sillä kaikki rikkaudet annettiin Jumalan käyttöön, jotta oltaisiin hänen armoonsa oikeutettuja. Näin kaikki kristityt osallistuivat kirkkonsa rakentamiseen, jotta saisivat vakuuden sielunsa iankaikkisuudesta.

[muokkaa] Rakennuttajat

Evrard de Fouilloy: Hän oli Amiensin piispa vuosina 1211 – 1222. Hän teki päätöksen katedraalin rakentamisesta yhteisymmärryksessä hiippakuntansa tuomiorovasti Jean de Bourbersin kanssa. Hän valitsi kirkon arkkitehdin ja seurasi töiden edistymistä.
Bernard d’Abbeville: Oli aikakauden loistavia yksilöitä, hän oli teologi, saarnaaja. Yksi Pariisin ensimmäisen yliopiston professoreita, joka jätti jälkeensä lukuisia saarnoja, jotka todistavat aikakauden käytännöistä. Hänellä on kiinteät yhteydet kuvanveistäjien kanssa.
Geoffroy d’Eu: oli piispana vuosina 1222 – 1236. Hän käytti hyväkseen mainettaan ja tehokkuuttaan, jotta olisi saanut kerätyksi kaupunkilaisilta varoja rakennustyöhön. Hän myös kannusti kaupunkilaisia tehokkaasti antamaan varojaan.