Nikolai Bulganin
Wikipedia
Nikolai Aleksandrovitš Bulganin (ven. Никола́й Алекса́ндрович Булга́нин) (30. toukokuuta 1895 - 24. helmikuuta 1975) oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali, Neuvostoliiton puolustusministeri vuosina 1953-1955 ja Neuvostoliiton pääministeri vuosina 1955-1958.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikaisemmat vaiheet
Bulganin syntyi Nižni Novgorodissa, toimistovirkailijan poikana. Bulganin liittyi kommunistipuolueseen vuonna 1917 ja palveli Tšekassa, kommunistien salaisessa poliisijärjestössä vuoteen 1922 asti. Venäjän sisällissodan jälkeen Bulganinista tuli teollisuusjohtaja, sähkötuotannon ministeriössä vuoteen 1927. Moskovan sähkötuotannon johtaja vuosina 1927-1931. Moskovan kaupungin neuvoston puheenjohtajana.
[muokkaa] Poliittinen toiminta
Kommunistinen puoluekongressi valitsi Bulganinin keskuskomitean ehdokasjäseneksi vuonna 1934. Uskollisena Stalinille, hän oli nopeasti järjestämässä muiden kommunistijohtajien tuhoamista Josif Stalinin suurissa puhdistuksissa vuosina 1937-38. Bulganin oli valittu Venäjän neuvostotasavallan (RSFSR) pääministeriksi heinäkuussa 1937. Bulganinista tuli keskuskomitean täysjäsen vuotta myöhemmin, ja syyskuussa 1938 Bulganinista tuli Neuvostoliiton varapääministeri ja Neuvostoliiton valtion pankin johtaja.
[muokkaa] Puna-armeijassa
Toisen maailmansodan aikana Bulganin oli hallituksessa, ja myös puna-armeijan johdossa, vaikkakin hän ei koskaan ollut etulinjan komentajana. Bulganin oli ylennetty kenraalieverstiksi ja hän oli valtion puolustuskomitean jäsen. Bulganinista tuli sotavoimaministeri ja sai sotilaallisen arvon Neuvostoliiton marsalkka vuonna 1946.
[muokkaa] Neuvostoliiton johdossa
Bulganinista tuli kommunistipuolueen politbyroon ehdokasjäsen. Hän oli uudelleen Neuvostoliiton varapääministerinä, Stalinin alaisena vuosina 1947-1950. Bulganinista tuli politbyroon täysjäsen vuonna 1948. Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953, Bulganin nousi ensimmäiselle sijalle Neuvostoliiton johdossa, Bulganin valittiin puolustusministeriksi. Hän oli Nikita Hruštšovin liittolainen valtataistelussa Georgi Malenkovia vastaan, ja helmikuussa 1955 Bulganin valittiin Neuvostoliiton pääministeriksi Malenkovin tilalle. Bulganin hyväksyi Hruštšovin talousuudistukset ja destalinisoinnin. Bulganin ja Hruštšov matkustivat yhdessä ulkomailla Intiassa, Jugoslaviassa ja Iso-Britanniassa. Herrat B. ja H. olivat Iso-Britannian lehdistön mielenkiinnon kohteena. Heidän toimintaa nimitettiin Neuvostoliiton pr- ja suhdetoiminnaksi, "charmioffensiiviksi." Tämä oli täysin uudenlaista ja erilaista Neuvostoliiton ulkopolitiikan hoitamista. Bulganin ja Hruštšov tapasivat Yhdysvaltain presidentin Eisenhowerin Genevessä kesällä 1955.
Kuitenkin vuonna 1957 Bulganin liittyi Molotovin johtamaan konservatiiviseen ryhmään. Heinäkuussa 1957 konservatiivit yrittivät poistaa Hruštšovin vallasta politbyroon kokouksessa. Bulganin tasapainoili ryhmien välillä. Kun konservatiivit olivat hävinneet ja poistettu vallasta. Bulganin selvisi vähän aikaa vallassa, mutta maaliskuussa 1958 Hruštšov pakotti Bulganinin eroamaan. Bulganin erotettiin keskuskomiteasta ja Bulganinin joutui luopuamaan Neuvostoliiton marsalkan arvosta syyskuussa 1958. Bulganin nimitettiin alueellisen talousneuvoston puheenjohtajaksi Stavropoliin. Bulganin jäi eläkkeelle helmikuussa 1960.
