Nauvon keskiaikainen hylky
Wikipedia
Nauvon keskiaikainen hylky on Nauvon ulkosaaristoon 1300-luvulla uponneen puurakenteisen aluksen hylky. Hylky löydettiin sattumalta vuonna 1996 biologisten sukellustutkimusten yhteydessä. Uppoamispaikalta on löydetty kirkonkello, pronssipatoja sekä niiden osia, hioimia sekä 10–15 metrin mittaisen puurunkoisen aluksen jäänteitä. Meriarkeologisia kaivauksia on suoritettu elokuussa 2006. Kirkonkellon lisäksi hylystä on nostettu joitain metalliosia, jotka on jo konservoitu.
Uppoamispaikka sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa Storskärin saariryhmän alueella Egelskärin lähellä. Luonnonsuojelusyistä alueella liikkuminen on kielletty ilman kansallispuiston lupaa.
Aluksen jäänteet sekä lasti lepäävät merenpohjassa rinteessä noin 5–20 metrin syvyydessä alueella, jonka halkaisija on noin 30 metriä. Itse hylyn runko lepää vedenalaisessa kanjonissa ja on suurimmalta osaltaan hautautunut pohjasedimentin alle.
Aluksen keramiikkalastin osia on ajoitettu aiempien löytöjen perusteella 1310–1330-luvuille, ja ne ovat todennäköisesti alasaksilaista alkuperää nykyisen Kölnin lähettyviltä. Lastiin kuului myös norjalaista liuskekiveä sekä tanskalaista kalkkikiveä. Todennäköisesti alus oli haaksirikkoutuessaan matkalla jostain hansakaupungista Turkuun.
Aluksesta on lisäksi löytynyt ehjänä säilynyt tynnyri, jonka ympärille on muodostunut ruostekerros. Tynnyri röntgenkuvataan sen sisällön selvittämiseksi.[1]
