Natalia Vitrenko
Wikipedia
Natalia Mihailovna Vitrenko (ukr. Наталія Михайлівна Вітренко, 28. joulukuuta 1951 Kiova) on ukrainalainen puoluejohtaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vanhemmat
Hänen isänsä oli Ukrainan radiotelegrafin (uutistoimiston) toimittaja Mihail Dubinskij, joka kuoli sodassa heikentyneen terveytensä seurauksiin Natalian ollessa kahden kuukauden ikäinen 42-vuotiaana. Natalia oli perheen neljäs lapsi eikä isä ehtinyt nähdä tytärtään, minkä uskoi olleen pojan. Äiti Valentina Matvejevna Fedtšenko kasvatti lapset yksinhuoltajana. Äiti oli dosentti ja historian kandidaatti, joka opetti Kiovan lääketieteellisessä instituutissa. 1959 hän siirtyi Konstantinovkaan Donin alueelle perustamaan Ukrainan etäopintojen polyteknisen instituutin yleisteknillistä tiedekuntaa. Vanhimmat lapset jäivät Kiovaan, mutta Natalja opiskeli Donetštšynissä ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan. Äiti osallistui työnsä lisäksi vielä luottamustehtävään Ukrainan kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsenenä Konstantinovin kaupunginkomiteaan.
[muokkaa] Nuoruus
Äiti jäi eläkkeelle 1965 palaten Kiovaan. Natalja päätti Kiovassa oppikoulun kymmenenen luokan 1969 ja pääsi Kiovan kansantalousinstituuttiin kirjanpidon tiedekuntaan. Korkeakoulussa hänestä tuli Leninin stipendiaatti, instituutin Komsomolin komitean jäsen sekä Kiovan neuvostoraionin piirivaltuutettu.
1971 hän meni naimisiin ja vuotta myöhemmin syntyi tytär Olga. Vitrenko päätti opinnot instituutissa punaisella diplomilla ja sai jatko-opiskelijapaikan.
1973 elokuusta marraskuuhun hän toimi Ukrainan tilastokeskuksen kuljetustilastojen osastolla vanhempana ekonomistina, minkä jälkeen hän jatko jatko-opintojaan Kiovan kansantalousinstituutissa. 1974 hänestä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen. Tämän jälkeen hän teki tutkimusta myöhempään väitöskirjaansa tilastollisista menetelmistä tuotannon tehokkuuden tutkimiseksi. Toinen lapsi, Juri, syntyy.
[muokkaa] Tieteenharjoitus
1977 Vitrenkosta tulee kandidaatti kansantaloustieteestä, minkä jälkeen hän työskentelee ensin nuorempana, sitten vanhempana tutkijana tieteellisessä tutkimusinstituutissa, mikä kuuluu Ukrainan gosplanille, valtion taloussuunnitelmalle. 1979 hän palaa Kiovan kansantalousinstituuttiin dosentiksi. 1983 syntyy tytär Marina. 1989 Natalja Vitrenko saa valmiiksi tohtorin väitöskirjan. Vanhin tytär Marina päättää taloustieteen ja sosiologian opinnot Kiovan valtiollisessa yliopistossa ja hänestä tulee avustaja korkeimpaan radaan. Marinasta tulee myös Ukrainan edistyksellisen sosialistisen puolueen jäsen.
Väitöskirjantyönsä perusteella, mikä käsitteli talouden uudistamista erilaisissa taloudellisissa järjestelmissä vakuuttui Vitrenko siitä, ettei kansainvälisen valuuttarahaston suosittelema keino talouden uudistamiseksi ollut oikea, vaan johtaa poliittiseen taisteluun.
[muokkaa] Poliittinen ura
Huhtikuussa 1991 Vitrenko esiintelmöi Ukrainan tiedeakatemiassa aiheesta sosialistinen valinta ja yksityistäminen osoittaen ylitsepääsemättömät yksityistämiseen liittyvät ongelmat. Yksityistämistä puolustavat Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet S. S: Jerohin ja I. F. Kuras. Toukokuussa 1991 Vitrenko osallistuu yleisliittolaiseen tieteellis-käytännölliseen konferenssiin, mikä käsittelee perestroikaa sekä kannattaa Moskovan valtionyliopiston laitoksen johtajan, professori B. Slavinin kantaa sosialistisen idean suojelemista puoluenomenklatuuralta, mikä naamioituu markkinatalouden kannattajiksi. 16. kesäkuuta 1991 Ukrainan pravda julkaiseen Vitrenkon ensimmäisen artikkelin. Artikkelista seuraa kutsu osallistua Ukrainan kommunistisen puolueen ohjelman taloudellisen osan uudelleen kirjoitustöihin. Vitrenko ei ole yhtä mieltä työtä johtaneiden tohtoreiden A. Galtšinskin ja V. Kvasnjukin kanssa siitä, että kommunistisen puolueen ohjelmaa pyritään muokkamaan sellaiseksi, että se johtaisi markkinatalouteen, toisin sanoen kapitalismiin. Vitrenkon mukaan silloinen Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Stanislav Gurenko ei voi olla muistamatta sitä, että heinäkuussa 1991 tuntematon nuori nainen pyysi puheenvuoron korkean tason neuvottelussa ja esitti kritiikkiä, mikä turmeli monen läsnä olleen mielialan.
Toukokuussa 1992 ryhmä tutkijoita Vitrenkon johdolla laati kriisiohjelman. 1993 Vitrenko julkaiseen kirjoituksen: Ukrainan sosiaalinen rakenne: arvio tasosta ja kehitysnäkymistä. Kesällä 1993 Vitrenko julkaisi ohjelman Ensisijaisista toimista, mikä oli osoitettu presidentille, pääministerille ja korkeimman radan puhemiehelle. Ohjelma oli kansainvälisen valuuttarahaston suositusten vastainen eikä sitä otettu huomioon.
15. kesäkuuta 1994 Vitrenkoa avustavien tutkijoiden ja Ukrainan sosialistisen puolueen kansanedustajien avulla laadittu uusi kriisiohjelma hyväksytään Ukrainan korkeimmassa radassa, minkä toimeenpanosta uudelleen valittu presidentti Leonid Kutšma kieltäytyy puolueen johdon tukiessa.
[muokkaa] Kansanedustaja
1994 Vitrenkosta tulee kansanedustaja. Ukrainan sosialistisen puolueen ja Ukrainan kommunistisen puolueen erimielisyydet kärjistyvät ja Vitrenko on mukana perustamassa Ukrainan edistyksellistä sosialistista puoluetta. Vitrenko on työstämässä 13 lakia ja 37 asetusta. Vitrenkon kirjoituksia julkaistaan ulkomailla Lyndon LaRouchen Executive Intelligence Reviewssä.
[muokkaa] 2006 vaalit
Ukrainan parlamenttivaaleissa 2006 Natalja Vitrenkon vaaliryhmittymä sai Ukrainan keskusvaalilautakunnan ilmoituksen mukaan 2,93%:ia äänistä, mikä ei kolmen prosentin vaalikynnyksen vuoksi oikeuta yhteenkään kansanedustajan paikkaan Ukrainan korkeimmassa radassa.
15. huhtikuuta 2006 mennessä, mikä oli viimeinen ajankohta valittaa vaaleista Ukrainan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jätti Vitrenkon ryhmittymä valituksen ääntenlaskennasta vaatien osittaista uudelleen laskemista. Uutispalvelu ForUA:n mukaan Vitrenko olisi haastattelussa maininnut, että Julija Tymošenko on Ukrainan päävaara. Haastattelun mukaan Ukrainan parlamenttivaalien tulos väärennettiin Julija Tymošenkon vaaliryhmittymän hyväksi vaalilaskennassa. Hänen mukaansa Tymošenkon lakimiehet esiintyvät oikeusjutussa vastaavan Ukrainan keskusvaalilautakunnan puolesta auttaen sitä väistämään vastuuta vaalien väärentämisestä. Lisäksi Vitrenkon mukaan Tymošenko kontrolloi keskusvaalilautakuntaa ja suurta osaa aluevaalilautakunnista ja käytännössä kaikkia oikeusistuimia. Hän kuitenkin uskoo, ettei korkein hallinto-oikeus (Высший административный суд) oli vielä Tymošenkon koron alla ja että tuomareilla riittää kansalaisrohkeutta päättää Tymošenkoa vastaan. Päätöksellä äänten uudelleen laskennasta ratkaistaan myös suuri kysymys Ukrainan suunnasta. [1] (venäjäksi)
