Mudi

Wikipedia

Mudi

Avaintiedot
Alkuperämaa	Unkari
Määrä	Unkarissa rekisteröidään n. 200 mudia/vuosi, Suomessa n. 10/vuosi.
Rodun syntyaika	1800-luvun loppupuoli
Alkuperäinen käyttö	paimenkoira
Nykyinen käyttö	paimenkoira, vahtikoira, metsästys
Elinikä	10-14 vuotta
Muita nimityksiä
FCI-luokitus	Ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
Ulkonäkö
Paino	Urokset 11–13 kg ja nartut 8–11 kg
Korkeus	Urokset 41–47 cm, ihannekorkeus 43–45 cm; nartut 38–44 cm; ihannekorkeus 40–42 cm.
Väritys	Musta, valkoinen, kellanruskea, ruskea, tuhkanharmaa, blue merle

Mudi on unkarilainen paimenkoira.

[muokkaa] Historia

Mudi on yksi kolmesta pienestä unkarilaisesta paimenkoirasta, sen lähimpiä sukulaisia ovat unkarilaiset pumi ja puli. Mudin tyyppisiä koiria eli nykyisen Unkarin alueella ennen kuin unkarilaiset paimentolaisheimot asettuivat alueelle. Mudin sukulaisrotu kroatianpaimenkoira on kuvattu piirroksin ja kirjoituksin jo 1300-luvulla, ja koiratyyppi on ikivanha ja kehittynyt ilman suunnitelmallista jalostusta paimenten työkoirana vastaamaan käyttötarkoitustaan.

Mudi tunnistettiin omaksi, erilliseksi roduksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen rotumääritelmä mudille laadittiin 1936, Unkarin kennelliitto (MEOE) avasi rodulle oman rekisterin 1963. Sitä ennen mudit olivat rekisteröity ensin pulin ja myöhemmin pumin pystykorvaisina muunnoksina. vuonna 1966 FCI vahvisti mudin rotumääritelmän ja hyväksyi mudin omaksi rodukseen. Nykyinen rotumääritelmä astui voimaan vuonna 2004, Suurimpia muutoksia olivat säkäkorkeuden laskeminen ja uusien värien hyväksyminen, jotta mudi saataisiin erottumaan kroatian paimenkoirasta.

Rekisteröityjä mudeja syntyy Unkarissa vuosittain muutama sata. Rotu on maailmanlaajuisesti pieni, ja Suomessa mudeja rekisteröidään n. 10 vuosittain. Rotua kasvatetaan pienimuotoisesti myös Ranskassa, Belgiassa, Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa, Norjassa ja Pohjois-Amerikassa.

[muokkaa] Käyttötarkoitus ja luonne

Kotimaassaan mudi toimii paitsi kaikenkarjan paimenena, myös pihakoirana rottakoirana ja metsästyksessä apuna. Mudeja käytetään vieläkin esimerkiksi villisian metsästämisessä sekä noutavana koirana. Mudilla ei kuitenkaan ole varsinaista riistaviettiä, se ei siis tarkoitushakuisesti etsi riistaa metsistä tai pelloilta.

Paimenkoira-alkuperä on antanut leimansa mudille. Mudin tulee pystyä toimimaan itsenäisesti, sen tulee olla melko kova, nopea ja ketterä. Mudi on kohtuullisen vilkas, mutta sen ei saa olla hermostunut tai levoton, ylivilkas. Mudin tulee olla rohkea, sen tulee olla sinnikäs ja määrätietoinen. Mudi on paimenkoiralle tyypillisesti miellyttämisenhaluinen ja kiintyy perheeseensä voimakkaasti. Mudin paimennuskäyttäytyminen voi tulla esiin esim. polkupyörien tai autojen jahtaamisena, ja siihen tulee kiinnittää huomiota jo pentuna. Paimentaessaan mudi käyttää apunaan haukkumista, kehonkieltään ja kevyttä näykkimistä. Haukkuminen liittyy usein myös vahtimiseen, ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo pentuna, ja kitkeä ei-toivottu äänenkäyttö määrätietoisesti pois. Mudi sopii hyvin lenkkikaveriksi ja monipuoliseksi harrastukoiraksi. Metsäretkillä se pysyy mukavasti omistajansa mukana ja maaseudulla se viihtyy hyvin omalla reviirillään.

Suomessa mudeja ei juurikaan käytetä paimenkoirina, mutta vilkkaalle, eloisalle ja älykkäälle rodulle sopivat erinomaisesti erilaiset harrastuslajit. Mudit ovat kilpailleet menestyksellä mm. agilityssä, tokossa ja palveluskoiralajeissa.

[muokkaa] Ulkonäkö

Mudimale, blue merle colour

Mudi on ulkonäöltään pystykorvamainen, hieman korkeuttaan pidempi, mutta sen kiiltävä turkki on koiramaailmassa lähes ainutlaatuinen, päässä ja raajoissa lyhyt ja tiivis, muualla rungossa kihartuva tai laineikas. Kampaaminen silloin tällöin riittää pitämään koiran takuttomana. Karvaa ei leikata tai trimmata. Mudin turkki on likaa hylkivä, lasimainen ja kiiltävä. Turkki on säänkestävä, sillä siinä on pohjavillaa, mutta pohjavillan määrä on vähäisempi kuin peitinkarvan määrä. Karva hylkii luonnostaan siihen tarttuvia varpuja tai risuja, ja vaikka se onkin lyhyttä raajoissa ja päässä, se on tiheää ja tiivistä, ja suojaa koiran ihoa. Mudin turkki pestään tarpeen mukaan, yleensä muutama kerta vuodessa riittää. Mudi on kokoonsa nähden hyvin suorituskykyinen ja voimakas. Säkäkorkeus on 38–47 cm (ihannekorkeus urokset 43–45 cm, nartut 40–42 cm) ja paino 8–13 kg, ylisuuret urokset voivat olla yli 50 cm korkeita. Koska kanta on hyvin heterogeeninen, myös kokovaihtelu on melko suurta niin Suomessa kuin Unkarissakin. Mudi rakenteeltaan melko kevyt ja elastinen, jolloin se on tehokas työkoira. Mudin liikunta on kevyttä ja energiaa säästävää. Mudin ravi on tehokasta, ja laukassa koiran askel venyy pitkäksi. Mudi on normaalisti kulmautunut. Rakenne on liioittelematon ja terve.

[muokkaa] Rotumääritelmä

Unkarin kennelliitto (MEOE) esitti vuonna 1965 FCI:lle mudin hyväksymistä omaksi roduksi. Sitä ennen se on luettu pulin, ja myöhemmin pulin muunnokseksi. Vuonna 1963 mudille perustettiin oma rekisteri ja siihen siirrettiin pumin ja pulin rekistereistä koiria, sekä otettiin mukaan myös rekisteröimättömiä koiria rotuun otto tarkastuksen kautta. Vuonna 1966 voimaan tullut rotumääritelmä hyväksyi väreiksi vain mustan, valkoisen ja musta-valkokirjavan värin. Vuonna 2001 rotumääritelmää muutettiin hyväksyttyjen värien listalle lisättiin tuhkanvärinen/sininen (unk. hamvas), ruskea (barna), ja kellanruskea (fakó) sekä cifra (l. blue merle). Sallittujen värien lisäksi rodussa esiintyy värivirheitä, kuten maskillista keltaista, erilaisia riistan- ja sudenkirjavia, brindlejä, soopelinvärisiä, valkolaikullisia sekä merkkivärisiä koiria. Rotumääritelmäuudistuksessa myös säkäkorkeutta laskettiin.

Mudilla on eloisat, kolmionmuotoiset korvat, joilla se viestii omistajansa kanssa. Mudin silmät ovat aina mahdollisimman tummat, hieman vinot, ja niissä on avoin ja älykäs ilme. Pigmentti on sopusoinnussa koiran värityksen kanssa - ruskealla mudilla on ruskea pigmentti, tuhkanvärisellä grafiitinharmaa, ja muunvärisillä musta. Kellanruskeilla ja valkoisilla mudeilla esiintyy usein lihanvärinen kirsu, joka on hylkäävä virhe. Mudilla on ilmeikäs, hapsullinen häntä, jonka asennosta näkee koiran mielentilan. Häntä on levossa alhaalla, ja liikkeessä nousee selkälinjan tasalle. Innostuessaan mudin häntä nousee kiepille selän päälle. Joskus syntyy harvinaisia synnynnäisiä töpöhäntiä. Töpöhännän pituus voi vaihdella aivan muutaman nikaman mittaisesta hännästä puolikas- tai 3/4 mittaiseen häntään. Unkarissa mudien häntiä on perinteisesti myös typistetty, mutta Suomessa typistäminen on ollut kiellettyä jo useiden vuosien ajan.