Mohikaanit
Wikipedia
Mohikaanit ovat Amerikan alkuperäiskansa, joka asui Hudson Valleyssä ja sen ympäristössä tavatessaan eurooppalaisia ensimmäisen kerran vuonna 1609. Seuraavien sadan vuoden aikana mohikaanit siirtyivät asumaan idemmäs mohawkien ja eurooppalaisten kanssa syntyneen jännitteen seurauksena. Mohikaaneja kutsutaan myös Stockbridge-intiaaneiksi, koska useat heistä asettuivat asumaan alueelle, jossa nykyään sijaitsee Stockbridgen kaupunki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sukulaiskansat
Mohikaanit kuuluivat suureen algonkinien kieliryhmään, johon lukeutui useita Hudsonin ja Connecticut-joen välimaastoissa eläneitä heimoja. Heimojen yhteenlaskettu jäsenmäärä lienee ollut yli 35 000, mutta Mohikaaniliitossa, jonka voi rajata New Yorkin osavaltiossa lähelle Albanya, oli vain noin 8 000 henkeä. Läheisiä sukulaiskansoja olivat massaschusettit, wampanoagit ja nausetit. Hieman eri murretta puhuvat Delawaren munsee- ja unamiheimot olivat myös mohikaaneille läheisiä.
[muokkaa] Asuminen
Mohikaanien kylät olivat melko suuria. Kylään sisältyi tavallisesti 20–30 pitkää taloa, jotka usein sijaitsivat vuorilla ja olivat suojattuja linnoitusmaisesti. Mohikaanien pääkaupunki oli nimeltään Shodac. Se oli lähellä nykyistä Albanyn kaupunkia. Suuret maissipellot sijaitsivat yleensä heidän kyliensä lähettyvillä. Vaikka maanviljelys olikin suurin ravinnonlähde, niin myös metsästys ja kalastus sisältyivät elinkeinoihin. Talvisin mohikaaneilla oli useita metsästysleirejä hajallaan eri puolilla Hudson- jokea ja paljon kaukaisemmillakin alueilla. Kovien pakkasten aikana vetäydyttiin kuitenkin paalutettujen kylien suojaan,jotka turvasivat hyvin myös vihollisen hyökkäyksiltä.
[muokkaa] Ulkonäkö ja aseistus
Useimmat mohikaaneista pukeutuivat nahkavaatteisiin, säärystimiin, viittaan ja mokkasiineihin. He antoivat hiustensa kasvaa pitkiksi kammaten ne hyvin tuuheiksi. Tämä koski eritoten naisia. Monasti heidän tuuheat hiuksensa oli muotoiltu majavanhännän näköiseksi. Halutessaan olla kauniita naiset koristivat niin kaulansa kuin otsansakin ornamentein,jotka olivat takaa sidottuja. suurimmilla päälliköillä saattoi olla useampi vaimo.Miesten keskuudessa soturit ajoivat joko itsensä täysin kaljuiksi tai jättivät päälaelle kapean hiussuikaleen, joka ylettyi alas niskaan. Se oli "Algonkin Roach" ja siitä tunnisti soturin. Tämä kampaustyyli oli ominainen lähes kaikille itärannikon heimoille,joskin siitä oli paljon erilaisia muunnoksia. Mohikaanien eräs ominaisuus oli sotajuonien taitava laatiminen. Heidän usein hyväksi havaittu keinonsa oli suorittaa vaaralliset hyökkäyksensä pimeän turvin. Heidät on kuvattu rakenteeltaan tavallista hyvävartaloisemmiksi. Luonteenpiirteenä eräänlainen arvaamattomuus ja monasti myös kavaluus olivat ominaisia. Suurien järvien seuduilta mohikaanit louhivat tai ostivat kuparia ,josta he valmistivat sekä erilaisia koruja,että nuolenkärkiä. Monet vanhat traditiot jäivät kuitenkin pois,kun heidän mailleen alkoi rantautua hollantilaisia kauppiaita,jotka halusivat tehdä turkiskauppoja. Mohikaanit ottivat muukalaiset vastaan ystävällisesti ja olivat kiinnostuneita vieraidensa kauppatavaroista,joista suuri osa oli hyödytöntä rihkamaa. Mutta hollantilaisilla oli myös tuliaseita. Mohikaanit vaihtoivat pyytämiään turkiksia aseisiin ja heistä tuli taitavia tuliaseiden käyttäjiä. Musketeilla varustetut mohikaanien sotajoukot tulivat myöhemmin Hudsonin varsilla hyvinkin tunnetuksi.
[muokkaa] Hollantilaiset
Jo varhain 1500-luvulla monet pohjois-Amerikan itärannikon intiaanikansat saivat vieraita kaukaa Euroopasta, kun purjelaivat ohimennessään pysähtyivät heidän maittensa vesille ja poikkesivat maissa tutustumassa väestöön. Meni kuitenkin 1600-luvun alkuun ennen kuin kukaan merikapteeni tuli purjehtineeksi Hudson-joelle. Ensimmäinen heistä oli Henry Hudson, joka vuoden 1609 syyskuussa ajoi aluksensa matalikolle mohikaanien kotikunnailla. Tästä alkoi kauppasuhde hollantilaisten ja seudun intiaanien välillä, sillä Hudson osti mohikaaneilta paljon turkiksia vieden ne mukanaan kotimaahansa. Hollannissa turkikset herättivät yleistä ihastusta, kun Amerikasta tuotuja tuliaisia esiteltiin ylpeänä. Varsinkin kauppiaat olivat kiinnostuneet nahkojen alkuperästä. Seuraavina vuosina purjehti Hollannista aina kesäaikaan laivoja mohikaanien alueille. Kauppiat lastasivat laivat täyteen turkiksia ja palasivat pois ennen talven tuloa.
[muokkaa] Mohikaanit vastaan mohawkit
Turkiskauppa alkoi muutamassa vuodessa käydä niin tuottavaksi, että 13 hollantilaisen kauppiaan muodostama yhtymä päätti tehdä hyvästä bisneksestä ympärivuotisen. He rakensivat mohikaanien maiden edustalle kauppa-aseman vuonna 1613. Paikka sai nimekseen Fort Nassau ja sen tarkka sijainti oli pieni saari lähellä nykyistä Albanyn kaupunkia. Nopeasti osoittautui kuitenkin,että kauppa-asema oli vaarassa jäädä vesimassojen alle, sillä Hudson- joki tulvi. Lisäksi tuli muita huolenaiheita,sillä ympäristössä alkoi riehua mohikaanien ja heidän pitkäaikaisvihollistensa mohawkien sota. Viimemainitut kuuluivat vahvaan irokeesiliittoon,joka ei katsonut myötämielisesti mohikaanien turkiskauppoja valkoisen väestön kanssa. Sotatila alkoi vuonna 1617. Hollantilaiset jättivät Fort Nassaun. He eivät halunneet jäädä sen enempää sodan kuin tulvankaan jalkoihin. Vaikka hollantilaiset olivat mohikaanien puolella he kuitenkin samalla mielistelivät mohawkeja myymällä näille aseita. Näin he saivat vaikutusvaltaa,jonka avulla he saivat järjestettyä myös aselevon intiaanien välille vuoden 1618 aikana. Fort Nassau kunnostettiin nopeasti uudelleen. Mohikaanien ja mohawkien vetäessä henkeään taisteluista uupuneina tuli Hollannista laivalastillinen kauppiaitten sukulaisia,jotka alkoivat rakentaa uutta kauppa-asemaa mohikaanien maille. Paikka sai nimekseen Fort Orange ja se pystytettiin Fort Nassaun läheisyyteen. Vuonna 1624,kun uusi kauppa-asema oli pystytetty,leimahti liekkiin mohikaanien ja mohawkien välillä kytenyt riita. Vain vaivoin ehtivät hollantilaiset turvaan sodan lieskoilta.
Syystä tai toisesta silloinen Fort Orangen johtaja sai päähänsä ajatuksen ottaa avukseen joukon miehiään ja aseistaa nämä sotaa varten. Näin saivat mohikaanit joukkoihinsa seitsemän hollantilaisen sotilaan iskuryhmän vuonna 1626. Tämä rohkea teko sai ikävän lopun, kun Fort Orangen vapaaehtoiset kävelivät suoraan mohawkien järjestämään väijytykseen. Neljä miehistä, heidän johtajansa mukaan lukien, sai surmansa. Jälkeenpäin mohawkit järjestivät suuren voitonjuhlan, jonka kohokohtana eräs tapetuista hollantilaisista keitettiin ja syötiin vanhan irokeesiheimojen rituaalin mukaisesti. Hudson-joen kauppa-asemilla syntyi pakokauhu, kun tieto asiasta kulkeutui sinne. Hollannin silloinen kuvernööri Peter Minuit sai kuulla myös tapahtuneesta. Hän oli juuri ostanut lähettyviltä saaren nimeltään Manhattan ja perustanut sinne linnakkeen, joka oli saanut nimen Fort Amsterdam. Nopeasti kuvernööri antoi määräyksen maanmiehilleen pysyä intiaanisodassa puolueettomana. Varmuuden vuoksi hän evakuoi kuitenkin ihmiset sotatantereen keskeltä Fort Orangesta ja toimitti nämä suojaan Manhattanin saaren uuteen linnoitukseen. Mohawkit ja mohikaanit jatkoivat sotaansa, kunnes vuoden 1628 aikana viimeksi mainitut joutuivat jättämään kylänsä Hudson-joen läntisillä rannoilla. Myös hollantilaisten asutukset alkoivat painottua enemmän Manhattanille, jossa Uusi-Amsterdam Peter Minuitin johdolla kohosi hetkellisen kukoistukseen, alueen monien alkuperäisheimojen joutuessa antamaan tilaa valkoisille tunkeilijoille.
Mohikaanien ja mohawkien väliset erimielisyydet eivät olleet vielä lopullisesti ohi,vaan sotia käytiin edelleen seuraavilla vuosikymmenillä. 1660-luvulla mohikaanit luopuivat miltei koko Hudsonin laaksosta ja saman vuosikymmenen aikana myös pääkaupungistaan Shodacista. Lopputuloksena syntyi Mohikaanien ja mohawkien välillä rauha,joka solmittiin 1675. Tästä eteenpäin heidän välinsä säilyivät rauhanomaisina. Mohikaanien lukumäärä lisääntyi vuoden 1676 aikana heidän saatuaan joukkoonsa narragansett-heimon jäseniä,jotka olivat käyneet häviöksi kääntyneen sodan brittejä vastaan. Uusi-Englanti oli ottanut haltuunsa myös hollantilaisille kuuluneet alueet ja hallitisi itäistä rannikkoa. Osa mohikaaneista muutti Kanadaan,osa kulkeutui Indianaan,jossa he asuivat jonkin aikaa miamien mailla. Lisäksi mohikaanit taistelivat entisten verivihollistensa mohawkien rinnalla Virginian ja Carolinan intiaaneja vastaan.
[muokkaa] Viimeinen mohikaani
Mohikaanit sotivat myöhemmin 1700-luvun alkupuoliskolla englantilaisten joukoissa ranskalaisia vastaan. Kyseisistä sodista on jäänyt jälkipolville tiedoksi Mohikaanien urhoollisuus ja rohkeus,ne asiat, jotka ovat tehneet heistä kuuluisan. Tai varsinaisesti heidät nosti kuuluisaksi kirjailija James Fenimore Cooper,joka vuonna 1826 julkaisi teoksensa "Last of the mahican" (Viimeinen mohikaani). Mutta keitä hänen mohikaaninsa olivat? Hän erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit ja itäisen Connecticuttin moheganit. Hän otti molemmista kansoista piirteitä antaen ihmisille väärää tietoa sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta. Wisconsinin alueilla elää edelleenkin paljon mahicaneja,mutta heillä on vain toinen nimi,stockbridge- intiaanit. Mutta Fenimore Cooper ansaitsee kiitoksen siitä,että hän nosti tietoisuuteen hienon intiaanikansan,vaikka ei välittänytkään ottaa selvää asioista.
