Mikroaaltouuni
Wikipedia
Mikroaaltouuni on keittiökone, joka lämmittää ruokia ja juomia mikroaaltojen avulla.
[muokkaa] Historia
Mikroaaltouunin keksi Raytheonilla työskentelevä Percy Spencer vuonna 1945. Hän kehitti magnetroneja erilaisia tutkasovelluksia varten ja huomasi sattumalta, että mikroaalloilla pystyi kuumentamaan ruokaa.
Raytheon jätti patenttihakemuksen mikroaaltouunin toimintaperiaatteesta, ja ensimmäinen mikroaaltouuni valmistettiin 1947. Se oli 1,8 metriä korkea, painoi 340 kg ja siinä oli vesijäähdytys. Teholtaan se oli 3000 wattia eli noin kolme kertaa tehokkaampi kuin nykyiset mikroaaltouunit. Ensimmäinen kaupallinen malli esiteltiin vuonna 1954. Malli oli teholtaan 1600 wattia ja maksoi 2000–3000 dollaria, tosin ensimmäiset mallit eivät olleet kovin suosittuja. 1965 Raytheon hankki Amanan, joka lanseerasi ensimmäisen suositun 495 dollarin hintaisen kotimallin vuonna 1967.
Mikroaaltouunit alkoivat yleistyä kotitalouksissa 1970-luvulla, ja nykyisin 95 prosenttia yhdysvaltalaisista kotitalouksista omistaa mikroaaltouunin.
[muokkaa] Toiminta
Mikroaaltouunissa oleva magnetroni synnyttää mikroaaltoja eli sähkömagneettista säteilyä, jonka taajuus on yleensä 2,45 GHz. Mikroaaltojen ruokaa lämmittävä vaikutus perustuu ruoassa olevien poolisten molekyylien (esim. vesimolekyyli) liikutteluun. Poolisen molekyylin toinen pää on varautunut positiivisesti ja toinen negatiivisesti, jolloin muuttuvassa sähkökentässä molekyylit alkavat liikkua sähkökentän mukaan. Molekyylien liike aiheuttaa ruoan lämpenemisen.
Mikroaaltouunin sisätila on Faradayn häkki, mikä estää mikroaaltoja pääsemästä uunin ulkopuolelle. Mikäli uunin ovessa on ikkuna, siinä on oltava myös sähköä johtava verkko, jonka pienikokoinen rei'itys päästää lävitseen näkyvän valon, mutta estää aallonpituudeltaan noin 12 cm mikroaaltojen karkaamisen.
