Metsähanhi
Wikipedia
| Metsähanhi Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Metsähanhi (Anser fabalis) on suuri hanhi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Metsähanhia on kaksi alalajia. Metsähanhen nimialalaji fabaliksen, "taigametsähanhen", yleisväri on harmaanruskea, pää on tummempi ja valkeassa pyrstössä on tumma kärkivyö. Sen nokka on pitkä, tyvestä musta ja kärjestä keltainen. Jalat ovat oranssinkeltaiset. Pituus on 75 - 82 cm, siipien kärkiväli 160 cm, paino 1,7 - 3,6 kg. Ääni on kumeaa töötötystä. Toinen alalaji rossicus, "tundrametsähanhi", on hyvin samannäköinen mutta pienempi ja lyhytkaulaisempi. Sen nokka on pienempi, ja värityksessä on enemmän mustaa.
Vanhin suomalainen rengastettu metsähanhi on ollut 18 vuotta 4 kuukautta 24 päivää vanha. Euroopan vanhin oli saksalainen hanhi, 25 vuotta 7 kuukautta.
[muokkaa] Levinneisyys
Metsähanhi pesii Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa ja talvehtii etelässä. Suomalaiset metsähanhet talvehtivat Keski- ja Länsi-Euroopassa. Siperian metsähanhien tuhatlukuinen muutto yli Suomen etelärannikon on sykähdyttävä näky. Maamme pesimäkanta oli 1990-luvun lopulla 1700 paria.** Euroopan pesimäkanta on 2700 - 3640 paria, joista valtaosa pesii Suomessa. Venäjällä pesii n. 100 000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Tundra ja taiga. Pohjoisen aapasuot.
[muokkaa] Lisääntyminen
Metsähanhi munii 4–6 munaa, joita naaras hautoo ja koiras vahtii. Poikaset oppivat lentämään noin 40 päivän ikäisenä.
[muokkaa] Ravinto
Pesimäaikana metsähanhen ravintoa ovat sarat tai muut kosteikkokasvit, muuttoaikana viljanjyvät, orasruoho, apila ja muut vehreät ruohot.
[muokkaa] Aiheesta muualla
-
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- Mikkola, Erkki & Hurme, Tuomo 1979: Anser fabalis rossicus* tyypin metsähanhi tavattu Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 189. LYL.
- Pirkola, Matti K. 1983: Metsähanhien merkintätutkimus jatkuu – ornitologien havaintoja kaivataan. – Lintumies 1.1983 s. 44-47. LYL.
