Mehmed I
Wikipedia
Mehmed I Çelebi (lisänimeltään Kirisci, "Teloittaja") (1389 – 26. toukokuuta 1421) oli Osmanien valtakunnan sulttaani ja yksi Beyazid I:n pojista.
Kun Timur Lenk voitti osmanit Ankaran taistelussa ja vangitsi Beyazid I:n, syntyi Osmanien valtakunnassa sisällissota. Mehmedin onnistui valloittaa joitakin osia Anatoliasta, mikä takasi hänelle suurimman tuonaikaisen sotilasreservin Osmanien valtakunnassa. Mehmed tuki veljeään Musaa, kun tämä kukisti heidän vanhimman veljensä Rumelian Suleimanin vuonna 1410. Koska Musan julma ja mielivaltainen hallinto herätti vihaa ja katkeruutta niin ulkomailla kuin kotimaaskin, Mehmed liittoutui Bysantin keisarin Manuel II Palaiologoksen kanssa. Mehmed pystyi nyt kulkemaan Dardanellien salmen kautta, valtasi nopeasti Traakian ja surmautti veljensä Musan.
Kun Mehmed oli lopulta selviytynyt voittajaksi, hän nimitytti itsensä sulttaaniksi 1413 Adrianoplessa (Edirne). Hän elvytti valtakuntaa, siirsi pääkaupungin Bursasta Adrianopleen ja valloitti osia Albaniasta, turkkilaisten emiraatin Candaroglun ja kristittyjen valtakunnan Kilikian. Liitto Bysantin kanssa velvoitti Mehmedin nimittämään Bysantin keisaria "isäksi ja yliherraksi" ja osoittamaan tälle uskollisuutta kaikissa oloissa — tätä voidaan pitää Bysantin viimeisenä poliittisena voittona. Mehmed kuoli vuonna 1421.
| Edeltäjä Osmanien Interregnum |
Osmanien sulttaani | Seuraaja Murad II |
