Mehiläiset
Wikipedia
| Mehiläiset | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Mehiläinen lennossa |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| heimot | ||||||||||||||
|
Mehiläinen (Apis ssp) kuuluu mesipistiäisten heimoon. Tunnetuin laji on hunajamehiläinen, Apis mellifera. Se elää parvissa, ja esiintyy Suomessa käytännössä ainoastaan tarhattuna. Yleisimmät Suomessa tarhatut rodut ovat italialainen, krainilainen ja buckfast. Mehiläinen sekoitetaan puheessa usein kimalaiseen tai ampiaiseen, jotka kuitenkin ovat eri lajeja, ja ulkomuodoltaan selvästi erilaisia. Edellä mainituista kuitenkin ainoastaan mehiläinen kerää hunajaa ja siitepölyä varastoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eri tehtävät
Mehiläispesässä elää kolmenlaisia mehiläisiä: kuningatar eli emo, joka on lisääntymiskykyinen naaras, suuri joukko työläisiä, jotka ovat lisääntymiskyvyttömiä naaraita ja keskikesästä alkaen jonkin verran koiraita eli kuhnureita. Emon tehtävänä pesässä on jälkeläisten tuotanto. Työläiset huolehtivat kuoriuduttuaan pesän siisteydestä, toukkien hoidosta ja ruokkimisesta, pesän puolustamisesta sekä hiukan vanhemmiksi vartuttuaan ravinnon keruusta. Kuhnurien elämäntehtävä on ainoastaan emon hedelmöittäminen.
[muokkaa] Kuningatar
Nuori, vasta kuoriutunut emo viettää ensin jonkin aikaa pesässä, ja kun aika on otollinen, se lähtee niin kutsutulle häälennolle. Mehiläisillä tiedetään olevan tietyt, jokseenkin vakiintuneet paikat pariutumiselle, ja pariutumisalueille lennetään useita kilometrejä. Emo pariutuu useiden koiraiden kanssa. Pariteltuaan se palaa takaisin pesään, ja yleensä pesässä oleva, vanhempi emo lähtee pienehkön työläisparven houkuttelemana etsimään uutta pesäpaikkaa. Tätä kutsutaan parveiluksi, ja se on yleisintä keskikesällä. Näin mehiläisyhteiskuntien lukumäärä kasvaa.
[muokkaa] Kuhnurit
Kuhnureiden elämä saattaa olla aluksi silkkaa juhlaa valmiiden ruokavarastojen äärellä, mutta pariuduttuaan ne kuolevat. Samoin syksyllä, kun uusia emoja ei pesässä enää kasvateta, kuhnurit pistetään kuoliaiksi ja heitetään ulos pesästä. Tämä säästää resursseja pesän säilymisen kannalta tärkeämpiin tarkoituksiin, eli työläisille, jotka pitävät emosta huolta. Emo itse saattaa elää viisikin vuotta, työläisten elämän pituus riippuu sen lentämistä kilometreistä. Kesällä kiivaimpaan satoaikaan työläinen elää noin kahdeksan viikkoa, talviaikaan jopa kuusi kuukautta.
[muokkaa] Hunaja
Hunajaan takia mehiläisiä on tarhattu jo pitkään eri puolilla maailmaa. Myös villien mehiläisten hunajaa käytetään jossain määrin ravinnoksi trooppisissa maissa. Mehiläiset keräävät kukista mettä, jonka ne kantavat mesikuvussaan pesään varastoitavaksi. Hunaja syntyy tästä medestä, kun mehiläisen entsyymit sekoittuvat siihen. Tarvittaessa mehiläiset kuivattavat pesään tuotua mettä, jotta sen sokeripitoisuus nousee riittävästi hunajan säilyvyyden takaamiseksi. Mehiläiset keräävät kukista myös siitepölyä. Meden keruun on tarkoitus taata mehiläisyhteiskunnan selviytyminen esim. kylmän talven tai kuivan kauden yli, jolloin kukista ei ole saatavilla mettä. Siitepölyä puolestaan kerätään toukkien ravinnoksi ja proteiininlähteeksi. Suomessa tärkeimmät hunajakasvit ovat valkoapila, vadelma, maitohorsma, kanerva ja rypsi. Mehiläiset käyvät noin miljoonassa kukassa tuottaakseen puoli kiloa hunajaa.
[muokkaa] Talvehtiminen
Kylmän talven maissa, kuten Suomessa, mehiläiset talvehtivat pesissään lämpimissä olosuhteissa. Syksyllä ilmojen viilentyessä ne vetäytyvät pesäänsä ja kerääntyvät ns. talvipalloon. Talvipallon keskuksen lämpötila on ulkoilman lämpötilasta riippumatta vähintään 20 celcius-astetta. Talvipallon keskuksen mehiläiset tuottavat lämpöä siipilihaksillaan isometrisesti. Energian lämmittämiseen mehiläiset saavat varastoidusta hunajasta tai hunajan korjuun jälkeen mehiläisille talviruuaksi annetusta sokeriliuoksesta, joka korvaa kesän aikana talviravinnoksi kerätyn hunajan. Työläiset ovat pallossaan jatkuvassa liikkeessä siirtyen sisustasta ulkokuorelle hakemaan lisää energiaa(sokeriliuosta), jonka jälkeen ne siirtyvät lämpimämpään keskustaan. Parven emo on pallon keskimmäisenä, jotta se pysyisi varmasti lämpimänä ja terveenä aloittaakseen jälleen seuraavana keväänä muninnan.
[muokkaa] Kevät ja Kesä
Keväällä mehiläispesä muuttuu jälleen aktiiviseksi ja aloittaa lentotoiminnan ilmojen lämmetessä +10 asteeseen. Mehiläisemo saattaa aloittaa muninnan jo myöhään talvella, mikäli pesässä riittää resursseja toukkien huoltamiseen, mutta pajun kukinnan alkaminen huhtikuun lopulla sysää pesän kehityksen kunnolla liikkeelle. Talvella n. 10000 yksilön yhteiskunta paisuu keskikesäksi noin viisinkertaiseksi. Keskikesällä pesät pyrkivät usein parveilemaan. Parveilulla tarkoitetaan mehiläisyhteiskunnan jakaantumista, kun saatavilla on runsaasti mettä ja siitepölyä. Pesän ahtaus kiihdyttää yhteiskunnan jakaantumisalttiutta. Jotta mehiläiset lähtisivät parveilemaan, tulee pesässä olla vähintään kaksi emoa. Olosuhteiden ollessa suotuisat pesän työläiset rakentavat erityisiä emokennoja, joissa kasvatetaan emon munimasta, hedelmöityneestä munasta uusi emo. Yleensä pesästä poistuu vanha emo työläisjoukon houkuttelemana ja uusi, nuori emo jää vanhaan pesään. Mikäli toinen emo ei jostain syystä pääse poistumaan pesästä, syntyy lopulta valtataistelu nuoren ja vanhan emon välille. Vahvempi jää eloon ja jatkamaan yhteiskunnan ylläpitoa.
[muokkaa] Mehiläisten hyödyntäminen
Hunajan lisäksi pesästä voidaan kerätä siitepölyä, mehiläisvahaa, mehiläismyrkkyä, propolista ja kittivahaa ja kuningatarhyytelöä. Mehiläismyrkkyä käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin, mm. reuman hoitoon. Kuningatarhyytelö puolestaan on nuorten työläisten tuottamaa, uuden emon kasvattamiseen tarkoitettua ruokaa. Mehiläisten suorittama niin luonnonvaraisten, kuin viljeltyjen kasvien pölytystyö on rahallisesti moninkertainen hunajan arvoon verrattuna. Erityisesti lämpimämmissä maissa moni mehiläishoitaja saa tärkeimmän osan tuloistaan pölytyspalvelusta.
Mehiläisiä on kautta aikojen arvostettu ja mehiläisen vahaa onkin käytetty esim. kynttilöiden tekemiseen. Egyptiläiset taas käyttivät sitä ruumiiden balsamointiin. Mehiläisten hoitoa onkin harjoitettu Egyptissä jo todistettavasti 2600 eaa ja mehiläinen olikin Ala-Egyptin kuningaskunnan hieroglyfisymboli. Antiikin ajan Efesoksessa mehiläinen oli äitijumalattaren symboli. Intiassa, missä villihunajan keruu on aivan erityisen satoisaa, mehiläisten hoidolla ei kuitenkaan ole ollut samanlaista merkitystä. Kiinassa sen harjoittaminen sen sijaan on jo muinaista. Kiinan kielen mehiläistä tarkoittava sana feng kuulostaa samanlaiselta kuin "kreivin arvo" ja siksi siihen on liitetty mielikuva urallaan etenemisestä. Symbolina mehiläinen on Kiinassa merkinnyt nuorten rakastavaisten luvattomia nautiskelujen hetkeä.
[muokkaa] Mehiläiset mytologiassa
Koska Kiinassa mehiläistä pidetään nuoren rakkauden himojen symbolina, on se myös sikäläisissä saduissa johdattanut rakastavaisia yhteen. Samanlainen tarinankulku esiintyy myös länsimaisessa mytologiassa. Kreikkalaisessa mytologiassa tunnetuin myytti kertoo Aristaioksesta ja hänen mehiläisistään.
Länsimaissa mehiläistä on sanottu Marian tai Jumalan linnuksi ja sitä on pidetty sielun vertauskuvana. Joka näkee sen unessa, kuolee pian. Toisaalta, jos mehiläinen lentää vainajan suuhun, herännee tämä pian taas henkiin. Germaanit nimittivät ilmaa (joka heille oli kuolleiden sielujen täyttämä) mehiläistieksi (Bienenweg). Välimeren alueen ihmisillä sitä vastoin oli useita kummallisia käsityksiä mehiläisistä. Niitä pidettiin sukupuolettomina, niiden uskottiin sikivänä mätänevissä ruumiissa, niillä ei ollut verta eivätkä ne hengittäneet. Mehiläisten talviunta verrattiin kuolemaan ja niiden herääminen keväällä rinnastettiin ylösnousemukseen.
Suuri osa tästä vertauskuvallisuudesta siirtyi myös kristilliseen symboliikkaan. Esimerkiksi niiden väsymättömyyttää on pidetty esimerkillisenä. Kirkkoisä Ambrosius (340-397) vertasi kirkkoa mehiläispesään ja hurskaita seurakuntalaisia mehiläisiin, jotka kokoavat kaikista kukista vain sitä, mikä on parasta ja kavahtavat "ylpeyden savua". Bernhard Clairvauxlainen (1090-1153) piti sitä Pyhän Hengen symbolina. Maallisena vertauskuvana mehiläinen on ollut kuninkaallisuuden symboli, koska mehiläiskuningatarta pidettiin pitkään kuninkaana.
[muokkaa] Mehiläiset heraldiikassa
Vaakunataiteessa mehiläisellä on useita eri merkityksiä. Niinpä korsikalaisen Buonaparten perheen vaakunassa se kuvaa järjestyksen halua ja ahkeruutta. Italialaisen Barberini-suvun mehiläisvaakuna koristaa Vatikaanin Pietarinkirkkoa ja Rooman Santa Maria d'Aracoeli-kirkkoa muistona tästä suvusta nousseesta paavi Urbanus VIII:sta. Vaakunan kolme mehiläistä sopivatkin melkoisen hyvin kristilliseen kolminaisuus-ajatteluun.
[muokkaa] Kuuluisia mehiläisiä
- Maija Mehiläinen
- Pörri
