Mandoliini
Wikipedia
- Guglielmo Plüschow (1907).
Mandoliini on Italiassa 1700-luvun alussa kehittynyt kielisoitin. Sen tyypillinen kielten määrä on vaihdellut eri aikoina. Nykyään yleisin mandoliini on napolilainen mandoliini, jossa on neljä kieliparia eli kahdeksan kieltä. Mandoliinin viritys on samanlainen kuin viululla (G–D–A–E). Mandoliini kehittyi vanhemmasta mandora-soittimesta, jota oltiin käytetty n. 1500-luvulla. Mandora oli mandoliinia suurempi. Mandoliinin ääni ei ole kantava, ja jos sitä soitetaan samaan aikaan esim. viulun kanssa, ääni hukkuu lähes täysin. Mandoliinia soitetaan yleensä plektralla.
Mandoliinista on kehittynyt erilaisia versioita, kuten mandola, oktaavimandoliini ja mandosello. Mandola on isokokoisempi kuin mandoliini ja sen ääniala on hieman matalampi kuin tavallisen mandoliinin. Oktaavimandoliini eroaa tavallisesta mandoliinista suuremmalla koollaan ja oktaavin matalammalla äänialallaan. Mandosellon ääniala on vielä matalampi kuin oktaavimandoliinin.
Mandoliinia on käytetty useissa erilaisissa musiikin tyylilajeissa. Konserttoja mandoliinille on säveltänyt muun muassa italialainen Antonio Vivaldi (1678-1741). 1900-luvulla mandoliinia alettiin käyttää bluegrass- ja jazz-musiikissa.
